Panu Trio Erektus -päällä

Tommipommi: Luin taas vuoden 1973 Suomen kuvalehtiä. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että tuon ajan nutturapäisillä tiukkismummoilla oli haastatteluista päätellen loppujen lopuksi varsin illuusioton maailmankuva. Heidän ahdasmielisyytensä oli perusteltua, mutta jälkeenpäin katsoen yliammuttua. Minusta he olivat äärettömästi parempia kuin nykypäivän kukkahattutädit, joiden mielestä toisilta sopii kieltää asioita puhtaasti jo siksi, että heistä tärkeistä ja ainutlaatuisista yksilöpyksilöistä sattuu tuntumaan siltä ja tunteet ovat tärkeitä.

Luulisi Tommin nyt sosio(bio)logina ymmärtävän, että entisten aikojen tiukkismummot ja nykyiset kukkahattutädit ovat aivan samaa porukkaa ja toteuttavat yhteiskunnassa tarkalleen samaa arvojen ja järjestyksen ylläpitofunktiota. Kuten naiset yleensä, myös virsikirjamummot ja kukkahattutädit ovat ikiaikaisten vaistojensa heiteltäviä tahdottomia robotteja, jotka tahdottoman robotin lailla toteuttavat ihmiseläimen ikääntyvälle naarasyksilölle kuuluvaa sosiaalista roolia. Ihmiseläimen luontoon kuuluu se, että samalle asialle pitää keksiä aina uudet nimet ja perustelut, jotta apina ei ymmärtäisi vain toistavansa ikiaikaista rooliaan. Kulttuurin jatkuvissa muutoksissa on kyse juuri tästä: samat asiat tehdään milloin kollektiivisia arvoja, milloin yksilöpyksilöyttä tekosyynä käyttäen, mutta joka tapauksessa aina on kyse ikiaikaisesta mekanismista, jolla ikääntyvä naarasapina oikeuttaa olemassaolonsa ja elämässäelonsa - kuten erektuslaisessa diskurssissa on moneen otteeseen toistettu, naarasapina jaksaa kiinnostaa miestä vain niin kauan kuin se on lisääntymiskykyinen, sen jälkeen naaraan on kehitettävä henkensä pitimiksi laumalle syitä sietää sitä nurkissaan. Ikääntyvän naaraan rooliin laumassa tuntuu kuuluvan, että se esiintyy yhteisön arvojen vartijana ja oikeuttaa olemassaolonsa nimittämällä itsensä milloin aidon kristinuskon, milloin aidon yksilöpyksilöyden määrittelijäksi. On turha ryhtyä moralisoimaan siitä, mikä oikeutus on älyllisesti tai eettisesti rehellisin. Eläin tahtoo ruokaa, koira kerjää suupalaa. Toisissa tapauksissa haukkuen ja räksyttäen, toisissa tapauksissa vetoavasti ruskeilla silmillä katsellen ja söpösti kuonollaan tönien.

(Khähähähhää...tekipäs hyvää!)