Haisee hiki alla taivaan

Paitaan on iskostunut niin voimakas hienhaju, että se alkaa muistuttaa moottoripetrolin lemua bussivarikolla. Onneksi kotona on edes sen verran viileää, että pitkällään löhöten jaksaa lukea kirjoja. Tänään katselin ja panusin Aodh Mac Domhnaillin luonnonfilosofista tutkielmaa Fealsúnacht. Mies syntyi muistaakseni joskus vuoden 1800 paikkeilla, ja hänen luonnontieteellisistä näkemyksistään tulee mieleen pikkupoikana plarailemani 1800-luvun puolenvälin paikkeilta peräisin ollut Topeliuksen Luonnonkirja, josta opin lukemaan fraktuurakirjaimia. Darwin ja evoluutio ovat tietysti Aodh'lle (nimi Aodh lausutaan ii, iiu tai yy - se on sama nimi kuin Hugh, mutta sennimiset iirinkieliset kutsuvat Aodh'n sijasta itseään mieluummin nimellä Hiúdaí, joka muuten myös on teeveestä tiettävästi tutun Huugo-peikon iirinkielinen nimi) tuntemattomia ja Jumala kunniassaan, mutta ekologia ja ravintoketju tunnetaan jo. Hyönteisiä (joista Aodh käyttää eri sanaa kuin nykykielessä), noita inhottavia, purevia ötököitä, ei Luoja ollenkaan ole luonut ihmisten kiusaksi ja harmiksi, opastaa Aodh, vaan niillä on oma vissi tehtävänsä: kun linnut syövät hyönteisiä, ne muuttuvat linnun ruumiissa "yhden päivän ja yön aikana" herkulliseksi riistalihaksi, jonka ihminen voi sitten syödä pyydystettyään linnun. Kiintoisa oli myös Aodhin näkemys, että linnut syövät myrkyllisiä hyönteisiä mahalääkkeekseen. Pikkupoikana luin paljonkin luonto- ja lintukirjoja, mutta mieleeni ei ole jäänyt, että moisia käsityksiä olisi nykyisillä ornitologeilla; vaikka ei kai se mahdotontakaan ole.

Enimmältään Aodh'n kirja kiinnostaa kielellisistä syistä, koska se on yksi harvoista Oiriallan-Louthin seudun iirillä kirjoitetuista teoksista: se yhdistää ulsterilaisia piirteitä eteläisempiin murteisiin perin kiintoisalla tavalla. Valitettavasti kirjan toimittanut Colm Beckett ei ilmeisestikään osaa kovin hyvin Ulsterin iiriä, koska tavattoman epäselvällä ja sotkuisella oikeinkirjoituksella laaditun käsikirjoitustekstin kyytipojaksi hän on laatinut selkokielisen version, joka on latteaa standardi-iiriä - hän on esimerkiksi korvannut standardikielisillä monet verbimuodot, jotka Ulsterissa ovat yhä elävää kieltä ja joita perinteisesti käytetään myös maakunnan kirjallisuudessa. Olen itse tuuminut, että Fealsúnachtista voisi hyvin laatia version, jossa käytettäisiin nykyoikeinkirjoitusta, mutta joka näyttäisi myös tekstin ulsterilaiset piirteet selkeästi.

Ulsterissa esimerkiksi verbillä faigh!/fáil "saada, löytää" on preesensissä riippumaton muoto gheibh "saa, löytää", kun taas erilaisten verbipartikkeleiden jäljessä käytetään säännöllisestä faigh-vartalosta johdettuja muotoja: go bhfaigheann "että saa, että löytää". Standardikieli noudattaa tässä kohtaa Connachtin murteita, joissa faigheann on korvannut myös vanhan riippumattoman muodon. Toisaalta Munsterissa gheibh on levinnyt myös riippuvaisten muotojen puolelle: go ngeibheann. Beckett on korvannut gheibh-muodon säännöllisesti faigheannilla, mutta minä haluaisin toimittaa Fealsúnachtista sellaisen version, jossa gheibh olisi yhä paikallaan.

Huomisaamuna siis lähden Häslinkiin, ei kun Helsinkiin. Rehellisissä aikeissa paikalle tulevat henkilöt pyytäkööt tarkemman tiedon Oksanalta, jota pyysin seurakseni venäläiseen kirjakauppaan ja mahdollisimman jäätelöpitoiseen ravitsemusliikkeeseen.