Naisviharunoelman ensiluonnos

Nyttemmin runoilijaksi kääntynyt ystäväni Ivan Hlinka kehotti minua jalostamaan naisvihaani hienostuneeseen kirjalliseen muotoon. Oheisena tänään syntynyt luonnos.

Maanpiiri on nuorten naisten
kierojen ja ketkunlaisten
valehia kertovaisten
äijön pilkannauravaisten.
Teeskennellen, kielastellen,
vahvempaansa mielistellen
heikommalleen hekotellen
kärsivälle kätkätellen
meitä hirmu hallitseepi
valheillansa vallitseepi
kahlitseepi kielellänsä
murhaavalla mielellänsä.
Rakkaudesta raakalainen,
nurjamieli neitokainen
kokee joskin kertoella
laveasti laverrella
ällös siihen liioin luota,
ällös poika usko tuota,
naaras nauttii, mies jos kärsii,
kivestänsä tai jos järsii.
Valhetta on kaikki vainen
mitä kuunaan kertoo nainen
kauniilta jos kuulostaapi
hengiltä sun hiillostaapi
itse jos hän roisto lienee
toki temput kaikki tiennee
sinut, joilla syylliseksi
saadaan - eikä kukaan keksi...

Tämä on tosiaankin vain luonnos, enkä ole siihen ollenkaan itse tyytyväinen. Se toistaa itseään, ja runokuvia siinä ei ole nimeksikään. Tiedän, että minun pitäisi ensin kehittää runokuvat ja kirjoittaa ne proosamuotoon - esimerkiksi tämä Usenetiin muinoin improvisoimani on väkevä kuva: Nuori nainen on hekottava hirviödemoni, joka mulkoilee virtsankeltaisin silmin ja järsii jäytöhampaillaan miesten kiveksiä - ja sitten tästä proosamuodosta työstää loppusoinnullisiksi.