Kuumuus liuottaa aivot

Vähän viileämpi ilma ei häiritsisi. En ole jaksanut ajatella mitään, eikä ranskankielinen Tsaarin kuriirikaan ole edistynyt ensimmäisen luvun loppua pidemmälle. Päätin, että Helsinkiin lähden ensi maanantaina, jos henki pihisee.

Kirjoitin eilen paperikirjettä kummitytölle, joka on palannut Espanjasta lomilta Irlantiin. Sitä kirjoittaessani huomasin, että Suomi on oikeastaan Venäjä, mutta sellainen Venäjä, jossa valkoiset voittivat sisällissodan. Sillä hetkellä se tuntui suurelta oivallukselta.

Luin sitten kirjastossa sotasurmaprojektin julkaisuja. Viipurissa ja Vaasassa oli tapettu paljon venäläisiä. Vaasassa venäläiset oli hukutettu jään alle. Kun jää suli, ruumiit ajautuivat rantaan ja ne piti hinata ulkomerelle. Monin paikoin oli tapettu ulkomaalainen kuin ulkomaalainen ryssänä. Jääkärit olivat erityisesti kunnostautuneet murhissa, miestapoissa ja muissa urotöissä. Tämä lienee johtunut rintaman raaistavasta vaikutuksesta.

Kirjassa ei mainittu Jaalassa surmattua romanialaista luutnantti "Tsinkkoa", josta isoäiti kertoi. Tapaus oli kuitenkin tyypillinen: ulkomaalainen mies, joka on valkoisten puolella, ottaa osaa voitonhuumaan valkoisten saapuessa ja surmataan sitten - tietenkin rangaistuksetta - ryssänä. Sotasurmatutkimuksen mukaan tällaista esiintyi huomattavan monissa tapauksissa. Valkoisille sotilaille oli selitetty, että vihollisia olivat "punaryssät", ja tämä ymmärrettiin mahdollisimman laajasti - siihen laskettiin sekä suomalaiset punaiset (jotka olivat punaisia, mutteivät ryssiä) että punaisia vastustaneet venäläiset (jotka olivat ryssiä, mutteivät punaisia). Viipurissa ammuttiin ilmeisesti "ryssinä" pari italialaistakin. Pietarilaiset lehdet raportoivat tapahtumista perusteellisesti - ilmeisesti liioitellen, mutta liioittelemattakin kyse oli merkittävistä ihmismääristä. Punaisten luokkasotakirjallisuus on puhunut neljästä tuhannesta kansallisuuden mukaan surmatusta venäläisestä, mutta ilmeisesti neljä sataa on lähempänä totuutta.