Trek, Bujold ja Einstein

Trekistä vielä sananen: sen perusvika (joka muuten on myös Vorkosigan-kirjojen perusvika) on siinä, että suhteellisuusteoriaa ja relativistisia aikaheittoja eri koordinaatistojen välillä ei ole nivottu luontevaksi osaksi juonta ja universumia, vaan päin vastoin fysiikkaa "parannellaan" kaikenlaisilla poimutekniikoilla, jotta aika saataisiin taas mukavan absoluuttiseksi. Ursula Le Guin ja Orson Scott Card sentään ottavat relativistiset efektit luontevaksi osaksi juonenrakennusta, myös siihen liittyvät traagiset ja lopulliset erot: toinen jää kotiin ja ehtii kuolla ja mädäntyä autiomaan tomuksi, ennen kuin toinen avaruuslaivassaan edes huomaa päivän vaihtuneen. (Tästä tulee mieleen eräs Koraanin vertauskuva Jumalan, siis Allahin, kaikkivaltiudelle: Allah vaivuttaa miehen uneen vuosisadoiksi, muuttaa maailman sillä välin toisenlaiseksi ja herättää miehen. Allah kysyy mieheltä, kauanko tämä on nukkunut, ja mies vastaa: Päivän tai osan päivää. On olemassa tietty Koraanin-tulkitsijoiden koulukunta, joka pitää tätä Koraanin jumalallisen luonteen todistavana viittauksena suhteellisuusteoriaan: Muhammedin aikanahan vain Allah tiesi ajan suhteellisuudesta.)