Sinteriltä joutaakin hakata - vaikka aivokoppa puhki

Kokkarinen kitisee taas öyhöttäjien ja kouluhäirikköjen ymmärtäjistä. Hän voisi joskus katsoa peiliin, sillä ruotsin kielen pilkkaajana ja ruotsin opetuksen vastustajana hän on itse - yhdessä muiden erektuspoikien kanssa toki - ehdottomasti suurimpia kouluhäiriköiden yllyttäjiä, joihin olen törmännyt netissä tai sen ulkopuolella.

Kouluhäirikön luovat tekijät ovat 1) oikeutusdiskurssi, minkä Ilkkakin on pannut merkille, 2) priorisointi ja 3) vertaispaine. Kun keskenkasvuiselle sanotaan, että sulla on hei oikeuksia, se tarkoittaa, että keskenkasvuiselle, joka on koulussa nimenomaan oppiakseen täysi-ikäiselle tarvittavat kansalaistaidot, annetaan mielikuva, ettei hän näitä kansalaistaitoja tarvitsisikaan. Keskenkasvuinen alkaa siis priorisoida, - oikeutusdiskurssi kun nimenomaan hänen mielestään oikeuttaa sen priorisoinnin -, valitsee kouluaineista ne, jotka häntä kiinnostavat, ja keskittyy muiden aineiden tunneilla häiriköintiin ja öyhöttämiseen. Mutta koska keskenkasvuinen on keskenkasvuinen, hän ei todellakaan osaa valita niitä aineitaan mitenkään asiantuntevasti, vaan antaa vertaispaineen ohjata itsensä halveksimaan ja sabotoimaan niitä aineita, joita kaverien mielestä kuuluu halveksia ja sabotoida. Ilkan tapauksessa tämä tarkoittaa, että kun kovien erektuslaisten tulevien insinöörien ja luonnontieteilijöiden jengissä kuuluu halveksia ruotsia, niin hän halveksii sitä. Luonnollisestikin Ilkka ja kaverit tietävät, että "pakkoruotsin" vastustaminen on "objektiivisesti" oikein, mutta kyse on tavallisesta poikajengin ryhmäpaineen vaatimien asioiden rationalisoimisesta. Myös ammattikoulun Kake ja hänen kaverinsa tietävät, että tupakoiminen ja ryyppääminen on "objektiivisesti" oikein. Vertaispaineen läpitunkemissa jengikulttuureissa tiedetään kyllä aina, mikä on "objektiivisesti" oikein.

Ilkan omassa tapauksessa tällainen priorisointi tietenkin osoittautui oikeutetuksi, koska hän päätyi maahan, jossa ruotsin taito ei ole päällimmäisenä vaatimuslistalla. Mutta aivan vastaavasti kansan enemmistö päätyy hommiin, joissa matematiikasta ei ole hyötyä senkään vertaa. Nörtit voivat aivan rauhssa kitistä, että matematiikka on "globaali" (sic) aine, jota tarvitaan ihan toisella lailla kuin jotain "hurria", mutta ikävä tosiasia on, etten minäkään - joka sentään pärjäsin ysin ja ällän vahvuisesti koulun matikassa - ole eläissäni tienannut penniäkään matematiikan taidoillani. (Itse asiassa yksi tärkeimpiä syitä alanvaihdokseeni oli, että kielillä, mm. ruotsilla, todella tienasi rahaa.) Toisin sanoen, kun öyhöttäjät meuhkaavat matematiikan tunnilla, he menettelevät omien intressiensä kannalta täysin rationaalisesti ja soveltavat aivan samanlaista logiikkaa kuin joku Ilkka lukiessaan salaa matikkaa ruotsin tunnilla.

Jotta Ilkalla olisi moraalista oikeutta paheksua "öyhöttäjien ymmärtäjiä", hänen tulisi osoittaa opiskelleensa itse periaatteesta kaikkia aineita ahkerasti ja antaumuksella siitä yksinkertaisesta syystä että eduskunta ja opetusministeriö varmasti tiesivät häntä paremmin mitä koulussa kuuluu opiskella, ja että hänen velvollisuutensa ahkerana ja nöyränä oppilaana oli lukea ja osata se, mitä pöytään pantiin. Mutta itse asiassa Ilkka on omassa elämässään harjoittanut samaa oman suurenmoisen yksilöpyksilöyteensä perustuvaa priorisointia kuin öyhöttäjätkin, ja hänelläkin prioriteetit on luonnollisesti määrännyt enemmänkin ryhmäpaine. Hänellä oli toki sellainen tuuri matkassa, että ryhmäpaine painoi hänen erikoistapauksessaan samaan suuntaan kuin hänen henkilökohtaiset taipumuksensa. Ne pojut, jotka omaksuvat omaan nörttijengikulttuuriinsa aineksia hänen blogistaan, eivät välttämättä ole yhtä onnekkaita - juttu kun nyt valitettavasti on niin, että hyvin harvoista nörttipojuista, jotka pitävät itseään tulevina einsteineinä, paulingeina ja gateseina (niin minäkin pidin), tulee olio-ohjelmoinnin asiantuntijoita englanninkielisiin maihin, ja hyvin monista tulee kemian- ja fysiikanopettajia Öyhönmäen yläasteelle tai esim. ympäristö- ja elintarvikealan virkamiehiä kunnalle. Sekä Öyhönmäen yläasteella että terveystarkastajana ruotsista voi tässä maassa edelleenkin saada konkreettista taloudellista hyötyä - sen avulla voi esimerkiksi päästä Öyhönmäeltä parempiin hommiin ja fiksumpiin paikkoihin.

Nythän Ilkka tietysti kitisee, että hän priorisoi jotenkin objektiivisesti fiksummin, paremmin ja oivaltavammin kuin öyhöttäjät. Luonnollisesti jokainen öyhöttäjäkin - ainakin ne, joiden elämää öyhöttäminen ja priorisointi ei pilannut, vaan jotka öyhötyksen ja tylsien aineiden laiminlyömisen tuloksena päätyivät kehitystasoaan ja kykyjään vastaaviin hommiin, joihin ovat suunnilleen yhtä tyytyväisiä kuin Ilkka omaan työpaikkaansa - on lopuksi sillä kannalla, että öyhötys ja priorisointi kannatti, ihan objektiivisista syistä.

Sehän nyt tietysti on mahdollista, että joku pikkukokkarinen ei sitten kestä sitä, kun hänelle pyhien aineiden, fysiikan ja matematiikan tunneilla öyhötetään ja häiritään eikä hänen anneta keskittyä palvomaan jumalaansa - vaan päätyy itsemurhaan tai joutuu muulla tavalla lopullisesti raiteiltaan. No, se on voi-voi ja Darwinin valintaa. Jos itse toteuttaa koulunkäynnissään ja elämässään samaa yksilöpyksilöllisen priorisoinnin kulttuuria, niin ei yhtään kannata inistä, jos muut priorisoivat juuri sinun lempiaineesi pahnanpohjimmaiseksi.

Niin, ja minä muuten en itse juurikaan priorisoinut. Lukiossa kyllä historian heitin romukoppaan (niin että sain siitä vain kahdeksikkoja!), koska en pitänyt opettajasta. Biologiaankaan en keskittynyt siinä määrin kuin olisin voinut keskittyä, koska se muutenkin oli opetussuunnitelmassa aika lailla lapsipuolen asemassa. Yleisesti ottaen priorisoin sen mukaan kuin kouluviranomaisetkin olivat priorisoineet, en omien mieltymysteni - paitsi että epämiellyttävä opettaja saattoi toki tuhota paljon. Suurille ja keskeisille aineille, kuten matematiikalle, englannille ja ruotsille, tuli omistettua paljon energiaa, vaikka ne eivät lempiaineita olleetkaan. Ruotsista pidin (jos pidin) vain sen takia, että se oli saksaa vapaa-aikanaankin harrastaneelle todella helppo aine. Mutta kouluaineiden suhteen sovelsin yleisesti ottaen pitkälti periaatetta was auf den Tisch kommt, wird gegessen.

Se siitä, ja nyt lähden viettämään Taiteiden yötä iirintämällä pöytälaatikkoon Asimovin Säätiö-trilogiaa.

PS: Anonyymi kommentoija, oletettavasti Ilkka itse, väittää minun epäilleen häntä epäoikeudenmukaisesti ruotsin tunneilla öyhöttämisestä. No, voi olla että Ilkka itse ei öyhötellyt edes ruotsin tunneilla, mutta pääpointtini meni häneltä ohi että hujahti: yhden aineen tunnilla tapahtuvan öyhöttämisen puolusteleminen ja ymmärtäminen merkitsee koko koulutyön haittaamista. Kun pikkupirut eivät mitään niin kiihkeästi halaja kuin tekosyytä häiritä koulutyötä, ja vastuuttomat aikuiset yllyttävät heitä tihutöihin yhdessä aineessa, on selvää kuin pläkki, että meuhaaminen leviää myös muihin aineisiin, koska pennut eivät todellakaan ole niin tyhmiä, etteivät he osaisi soveltaa ruotsia vastaan suunnattuja argumentteja kukin luovasti omaa inhokkiainettaan vastaan. On totta, että opetussuunnitelma on kaikenlaisten kompromissien ja lehmänkauppojen seuraus, mutta sama koskee poliittisia päätöksiä noin yleensä, ja siinä vaiheessa kun poliittinen päätös - esimerkiksi laki - on normaalissa säätämisjärjestyksessä tehty, sitä on tapana noudattaa. Niitä varten, jotka eivät noudata lakeja, modernilla valtiolla on poliisi, armeijan luodit ja vankila. - Jos Ilkka, tai kuka tahansa muu, haluaa parantaa matematiikan, fysiikan ym. aineiden oppimistuloksia, hänen on syytä vain sitoutua edistämään koulutyörauhaa yleisenä periaatteena, joka koskee kaikkia aineita, myös ruotsia; ja "pakkoruotsin" vastustamisen asemesta kannattaisi mieluummin kehitellä toimivia ideoita monipuolisemmasta kielenopetusohjelmasta, jotka voitaisiin ottaa vakavasti ruotsin vaihtoehtona. Pelkkä "pakkoruotsin" vastustaminen vaihtoehtoja antamatta on loppujen lopuksi vain oppivelvollisuuden vastustamista vaihtoehtoja ehdottamatta: kaikki "argumentit", joilla sitä vastustetaan, voidaan paria sanaa vaihtamalla kääntää "pakkomatematiikkaa", "pakkofysiikkaa", "pakkokemiaa" tai koko oppivelvollisuutta vastaan.

Mutta luonnollisestikaan Ilkka ei kykene näkemään perustavaa samankaltaisuutta oman itsensä ja öyhöttäjien välillä. Kas, Ilkkahan on ihana yksilöpyksilö, jolla on Oikeus, kun taas öyhöttäjät ovat aivotonta ja kasvotonta massaa, ja härkälaumalle eivät tietenkään päde samat lait kuin Jupiterille.

Nyt se vielä parkuu sitä, ettei koulussa opetettu ranskaa, kun se olisi ollut niin kauhean paljon hyödyllisempää. Voi voi, kohta mä spiidaan. No, onhan se sääli ettei miehellä riitä aivoa oppia ranskaa aikuisiällä. Siinäkin muuten yksi kieli, jota oppii leikiten lukemaan jos osaa välttävää englantia ja huonosti yhtä romaanista kieltä. Kokeiltu on, itse asiassa kokeillaan parastaikaa.