Sergiusz Piasecki

Tänään olen lintsaillut lisensiaattityöstä lukemalla Sergiusz Piaseckin kesken - dilogiaksi - jäänyttä vilnalaistrilogiaa Wieza Babel, Baabelin torni, jonka osat ovat nimeltään Czlowiek przemieniony w wilka - "Mies sutena" - ja Dla honoru Organizacji - "Järjestön kunnian nimeen". Ostin kirjat joskus 90-luvun alussa Varsovasta katkeran antikommunistiselta kirjakauppiaalta, joka militantista esiintymisestään huolimatta oli kelpo mies ja opasti kirjakaupoissa heti saatuaan sydämensä kevennettyä. Myönnetään, että vaikka en ollutkaan koskaan mukana minkäänlaisissa vasemmistolaisten samoinajattelijoiden porukoissa, kekkoslainen väärä venäläisystävällisyys oli jättänyt minuunkin jälkensä, ja kirjakauppiaan kaltaisten ihmisten tapaaminen oli minulle hyväksi ja terveellistä. Oikeastaan hämmästyttää, miten nöyrä ja opinhaluinen osasinkaan noihin aikoihin olla kaikesta automaattisesti vasemmistolaisen länsi-intellektuellin besserwisseriydestä ja arroganssista huolimatta.

Mutta puhe oli Sergiusz Piaseckista. Sergiusz ei ole kovin yleinen puolalainen etunimi, ja ehkä hänen nimensä pitäisikin kirjoittaa Siarhiej tai Sergej Mihailovitsh Pjasetskij, sillä hän oli oikeastaan valkovenäläinen, kielellisesti assimiloituneen puolalaisen tilanomistajan avioton poika, jonka äiti oli valkovenäläinen piika. Isä tunnusti isyytensä ja antoi pojalle puolalaisen sukunimensä, ja kun poika meni kouluun - hän kävi koulunsa Minskissä ja Bobruiskissa - häntä kiusattiin sukunimen vuoksi polakiksi (poljatshok) ja lehiitiksi (ljah). Kun sota Puolan rajoista - ts. uudestisyntyvän Puolan ja vastasyntyvän Neuvostoliiton välinen sota Puolan itärajoista - alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, Piasecki oli nuori mies, joka ajautui huonoon seuraan - jonkinlaiseen rikollisjoukon, salakuljettajaliigan ja neuvostovastaisen sissiryhmän ristisiitokseen, joka näyttäisi muistuttaneen melkoisesti Kolumbian narcoguerilloja - Piasecki sekä salakuljetti että käytti kokaiinia, ja yhdessä vaiheessa hän taisi hyökätä pyssy tanassa ja jytkyssä kokapöllyssä juutalaisten markkinakauppiaiden kimppuun jollain itäpuolalaisella torilla ja ampua useita ihmisiä. Puolan viranomaiset tulkitsivat, että kyseessä oli jonkinlainen neuvostovenäläinen sabotööri ja terroristi, ja Piasecki pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Tuomio tosin muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, koska osoittautui, että Piasecki oli kaiken muun ohessa ollut yhteistyössä Puolan tiedusteluviranomaisten kanssa.

Vankilassa Piasecki alkoi kirjoittaa vaiheikkaasta elämästään - puolaksi. Tosin hänen piti ensin opetella puolan kieli, sillä äiti oli puhunut hänelle valkovenäläisellä murteella, koulunsa hän oli käynyt venäjäksi, ja pusikoissa rymytessään hän oli liikkunut sellaisten ihmisten seurassa, jotka ilmaisivat itseään venäjän, puolan, valkovenäjän, jiddishin, liettuan ja saksalaisen rikollisslangin sekoituksella.

Saksalainen rikollisslangi, Rotwelsch eli Gaunersprache, näyttää vaikuttaneen sekä jiddishiin että Itä-Euroopan slaavilaisiin kieliin aika voimakkaasti. Esimerkiksi sana Freier, joka saksan kirjakielessä tarkoittaa kosijaa, "friiaria", ja nykyslangissa prostituoidun asiakasta, "pokaa", näyttäisi lainaantuneen sekä venäjään että useisiin muihin itäeurooppalaisiin kieliin rotwelsch-merkityksessään "rikollisen uhri rikollisen itsensä näkökulmasta" - esim. taskuvarkaan Freier on se, jolta hän aikoo varastaa tai on varastanut lompsan - ja edelleen "naiivi henkilö, kusetettava, henkilö, joka ei ole perillä alamaailman laeista, 'siviili', rikollisten maailmaan kuulumaton henkilö". - Niin, se, joka on itse rikollinen, muttei noudata alamaailman lakeja, ei muuten venäjäksi ole fraijeri, vaan suka, narttu. Lukekaa joskus Solzhenitsynin Vankileirien saaristoa alkukielellä!

Piasecki oppi jossain vaiheessa riittävästi puolaa kirjoittaakseen kaunokirjallisuutta. Luultavasti valkovenäläiselle kyse on vain oikeinkirjoituksen ja kieliopin opettelusta, sillä sanavarastoltaan valkkari (hih hih) on selvästi lähempänä puolaa kuin venäjää tai jopa ukrainaa - ja se on paljon sanottu, sillä sen Oksun kanssa ostamani ukrainan oppikirjan perusteella näyttää vahvasti siltä, että sjurzhyk -sekakielestään eroon totuttelevat ukrainalaiset ovat normittamassa oman kielensä yhä puolalaisemmaksi: se oppikirja, joka jäi Marille, opetti, että "kiitos" voi olla sekä spasybi - sama kuin venäjän spasibo, oikeastaan spasi Bog, josta karjalainen ilmaus kost'Jumala on ilmeisesti käännöslaina - että djakuju, joka on vastine puolan ilmaukselle dziekuje, mutta tämä uusi kirja ei ole kuullutkaan spasybistä. Tuttavani Siarhiej Shupa, puolaksi Sergiusz Szuppa ja venäjäksi Sergej Shupa, iiriä osaava valkovenäläinen, joka on nyt Radio Free Europe - Radio Libertyn valkovenäläisen toimituksen palveluksessa, kirjoitti minulle joskus puolankielisen kirjeen, jossa ei ollut ensimmäistäkään kielivirhettä, vaikka hän ei ollut kuuna kullan valkeana opetellut puolaa - hän vain hyödynsi puolan ja valkovenäjän sanavaraston yhtäläisyyksiä!

Nyt kun vilkuilen otsikoita Svaboda.orgin nettisivulla - Radio Liberty on valkovenäjäksi tietenkin Radyjo Svaboda - huomaan, että esim. vero on valkovenäjäksi padatak - puolaksi podatek, venäjäksi nalog, demokraattinen on demakratytshnyj - puolaksi demokratyczny, mutta venäjäksi demokratitsheskij, ja tai on al'bo - sekin puolaa, ei venäjää. Yhteiskunta näkyy olevan sentään hramadztva, joka ei ole puolaa - spoleczenstwo - eikä kyllä venäjääkään, vaikka juuri nyt en kuolemaksenikaan muista, mitä yhteiskunta on venäjäksi. Obshtshestvo? - Kuropatyn - valkovenäläisittäin Kurapatyn - surullisen kuuluisaa joukkohautaa käsittelevä artikkeli alkaa sanoilla Kurapaty - heta symbal' henatsydu belaruskaha narodu û stalinski tshas, "Kuropaty symbolisoi Valko-Venäjän kansan joukkotuhoa Stalinin aikana". Venäjäksi tämä kuuluisi Kuropaty - eto simvol genotsida belorusskogo naroda v stalinskoje vremja. Puolalaisittain sekä henatsyd, kansanmurha, joukkotuho, että narod, kansa, saavat -u-päätteen genetiivissä, ja aika on valkovenäjäksi tshas - kuten puolaksi czas, eikä suinkaan venäläisittäin vremja. Myös symboli kirjoitetaan valkovenäjäksi, kuten puolaksi, b:llä, eikä venäjän tapaan v:llä. Jotta pääsisitte oikeaan tunnelmaan, tässä myös samaisen virkkeen loppu: ...i nalezhnaje ûshanavanjnje pamjatsi bjaz'vinyx axvjaraû bal'shavitskaha teroru na Belarusi absaljutna neabxodnaje z punktu hledzhanjnja narodnaj tradytsyji i ahul'natshalavetshaj marali. Jos olette niin takapajuisia, ettette ymmärrä valkovenäjää - minä olen sentään saanut Siarhiej Shupalta lahjaksi hienon oppikirjan, oikein kaksiosaisen, joka on rakastetuimpia aarteitani - niin olkaapa hyvät: ...ja Valko-Venäjän bolsevikkiterrorin viattomien uhrien asianmukainen muistaminen on ehdottoman välttämätöntä niin kansakunnan perinteiden kuin yleisinhimillisen moraalinkin näkökulmasta. Aamen! Muistakaapa sitten aina tilaisuuden ilmaantuessa protestoida Valko-Venäjän punaruskeaa diktaattoripaskiaista, Aljaksandr Lukashenkaa, vastaan. Jätkä itse käyttää venäjänkielistä nimimuotoa Aleksandr Lukashenko, mutta Helsingin Sanomat osoittaa hienoa vittuilun nyanssien hallintaa kirjoittaessaan sen niljakkeen nimen valkovenäjäksi. Älkääkä jumankeppastiina vain uskoko Lukashenkan propagandamasiinan väitteisiin, joiden mukaan hänen vastustajansa ovat "fasistisia kansallismielisiä". Ainoat fasistit Valko-Venäjällä ovat Lukashenkan omaa porukkaa.

Piasecki ei ilmeisesti koskaan oppinut aivan viimeisen päälle puolaa, ainakin minä olen huomaavinani hänen kielenkäytössään ihan hienoisen itäslaavilaisen kallistuman: "avun antamisesta" hän käyttää venäjältä maistuvaa ilmausta okazywanie pomocy eli "avun osoittaminen", joka on puolalaisten kielenhuoltajien ainainen silmätikku - puolaksi kuuluu sanoa udzielanie pomocy eli apua nimenomaan "jaetaan", eikä "osoiteta". Luin joku aika sitten hänen elämästään ja elämäntyöstään kirjoitetun kirjan Zywot czlowieka uzbrojonego, "Aseistetun miehen elämäkerta" (Piasecki itse kirjoitti terrorisminjälkeisestä elämästään muistelmakirjan Zywot czlowieka rozbrojonego, "Aseistariisutun miehen elämäkerta" - sana zywot, kuten venäjän zhitije, tarkoittaa oikeastaan mm. pyhimyselämäkertaa), jossa oli joitakin haastattelupätkiäkin: niistäkin näki, että Piaseckin puola ei ollut ihan täydellistä hänen vanhoilla päivilläänkään. - Vankilavuosinaan hän laati läpimurtoromaaninsa Kochanek Wielkiej Niedzwiedzicy, "Ison Karhun rakastaja" - on syytä muistuttaa, että Ison Karhun tähtikuvio on sekä puolaksi että latinaksi (Ursa Major) feminiini, eli tarkoittaa pikemminkin isoa naaraskarhua tai isoa karhutarta. En ole lukenut romaania, mutta Iso Karhu oli siinä ilmeisesti vankilassa viruvan Piaseckin öinen lohtu ja kaivatun vapauden symboli, jonka vanki näki ikkunassaan. (Let the Ursa Major shine her light on me, let the Ursa Major shine her ever lovin' light on me!)