Pirua ja venakkoa vastaan

En aio lopettaa tähän muistiinpanojani Sergiusz Piaseckista, mutta viime aikoina olen huomannut ryssänvihan nostavan päätään odottamattomilla tahoilla. Tai sanotaan vaikka, että olen havainnut Venäjän tai venäläisten rajallisen ja varovaisenkin kehumisen olevan Suomessa yllättävässä määrin sosiaalisesti kiellettyä. Luullakseni minulla on oikeus sanoa tämä, koska olen itse valtakunnan ärhäkimpiä ryssänvihaajia, paitsi että minun ryssänvihalleni on asialliset, ei rasistiset perusteet. (Jostain päin Usenetiä löytynee vielä ehdotukseni ryssänvihan koulutusohjelmaksi, jonka avulla Suomen amatöörimäinen ja asiantuntematon ryssänvihakulttuuri saataisiin kunnolliselle tolalle. Ohjelmaan kuului mm. perusteellinen venäjän työleirislangin ja vankileirikirjallisuuden kurssi sekä "Venäjän historia ryssän sortamien pienten kansojen näkökulmasta". Pakkoukraina, pakkovalkovenäjä ja pakkoeestin kurssi olivat tietenkin oleellinen osa ehdottamaani koulutusohjelmaa!) Kun Hiski H. sanoi pari ystävällistä sanaa nyysseissä venäläisten seuratavoista ja suhtautumisesta ihmisiin arkitasolla, Lumi aivan suli jollei peräti höyrystynyt ja kaatoi Hiskin niskaan täysin asiattoman vuodatuksen siitä, kuinka tämä muka ihannoi Venäjää ja väittää paratiisin alkavan itärajalta. Tuntui aivan siltä, kuin Lumin mielestä jokainen, joka sanoo yhdenkin myönteisen sanan yhdestäkin venäläisestä, on heti Putinin käsikassara ja ryssää ihannoiva taistolainen. Jos esim. Hiski sanoo, että Venäjä tosin on paska ja kurja maa, mutta että yksittäisten venäläisten kykyä säilyttää huumorintajunsa ja elämänilonsa paskan ja kurjuuden keskellä on pakko ihailla, Lumi pitää varmaan sitäkin taistolaistyyppisenä Venäjän valtion ja yhteiskunnan ihailuna.

Samanlainen olo tuli, kun luki Jantusen Markun ja "Naiskansalaisen diaryn" (diary! idioottimainen, ällöttävä ja tarpeeton anglisismi!) taannoista sananvaihtoa. Naiskansalainen tuntui suorastaan hätääntyvän, ahdistuvan ja sekoavan niin sanoissaan kuin argumenteissaankin, kun Markku rohkenee pitää venäläisestä ruoasta ja (o zgrozo!) rakastaa venäläistä naista. Naiskansalaisen piti jotenkin hysteerisesti korostaa, kuinka Markku muka oli epäkriittinen Venäjän ystävä, kuinka Venäjän naiset eivät sitten missään nimessä ole tarjolla Suomen ATMien lohduksi ja kuinka Venäjän kulttuuri on sellainen ja tällainen ja tuollainen - ja ilmeisesti Naiskansalainen keksi omasta päästään Venäjälle olematonta kulttuuria todistellakseen käsittämätöntä argumentaatiotaan oikeaksi. Markku osoittikin elegantisti niin Naiskansalaisen argumenttien sisäisen epäloogisuuden kuin Naiskansalaisen tietämättömyyden Venäjän kulttuurista.

Naiskansalaisen järjenjuoksusta yleensäkin saa sen vuoropuhelun perusteella varsin surrealistisen kuvan, mutta ennen kaikkea hän tuntuu joutuneen todella atavistisen ahdistuksen, etten miltei sanoisi ahistuksen valtaan ajatellessaan sitä kauheaa mahdollisuutta, että suomalaiset ATM:t voisivat saada Venäjältä korkeamarkkina-arvoisia vaimoja ja jopa elää onnellisina näiden kanssa. Tuntui siltä kuin hän olisi pelännyt idän svetlanoiden vievän Suomen naisilta heidän ATM:nsä; ja kun ne ryssän ämmät ovat niin tyhmiä ja naisasiallisesti valistumattomia, ne eivät tiedä, mitä ATM:llä oikeasti kuuluu tehdä (= pitää sitä pilkkana, antaa sille turhia toiveita ja ajaa se itsemurhaan tyttöporukan räkäisen kätkätyksen säestyksellä), vaan - herra Jumala ja hospotipomiloi tokkiinsa! nyt alkaa lapsilta kielletty osuus! - kohtelevat sitä ihmisenä, menevät sen kanssa sänkyyn, jopa rakastavat sitä oikeasti. Suomalaiselle keskiluokan akateemiselle nais(kansalais)elle ajatus ulkomaalaisen naisen kanssa onnellisesta, rakastetusta ja seksuaalisesti tyydyttyneestä ATM:stä on niin ahdistava ja hirveä, että se täytyy torjua mielestä vaikka hysteerisesti hilluen. ATM:ille on kerrottava loputtomiin satuja, joiden mukaan he kelpaavat venäläisille naisille vielä huonommin kuin suomalaisille. Ja tässä päädytään sellaiseen absurdiin tilanteeseen, jossa venäjää osaamaton ja venäläisestä kulttuurista täysin pihalla oleva suomalainen nainen selittää arvovaltaisesti venäläisen naisen kanssa seurustelevalle suomalaiselle miehelle - Jantusen Markulle - millaisia venäläiset naiset ovat.

Tuntuu totisesti siltä, että tämän maan Naiskansalaisille mikään ei ole niin pyhä asia kuin meidän ATMien hivuttaminen naissakilla ja sulkeminen seksuaalielämän ulkopuolelle ihan periaatesyistä, ja kaikki kauniit puheet suvaitsevuudesta, monikulttuurisuudesta jne. loppuvat siihen paikkaan, kun paikalle ilmaantuu sellaisia naisia, joiden kulttuuri ei kiellä rakastumista alempitasoiseen mieheen ja sukupuoliyhteyttä hänen kanssaan.