Piasecki, jatkoa

Piaseckin puolan hienoinen valkovenäläisvaikutteisuus lienee kuitenkin vain lisännyt sen runollisuutta ja viehätystä puolalaisen kirjallisen vakiintuneiston näkökulmasta (establishment on tosiaan suomeksi "vakiintuneisto", if you don't mind), koska siinä missä Suomessa on olemassa Karjala-romantiikka, joka ulottuu myös karjalan kieleen sen lukemattomista venäläislainoista huolimastta (ja korostan erityisesti, etten itse ole tälle romantiikalle immuuni - esimerkiksi kielastaja, joka on karjalaa ja tarkoittaa valehtelijaa, on mielestäni mehukkaan ilmaisuvoimainen sana, joka pitää ehdottomasti omaksua suomeen: Suomen nuoret naiset, niin äijön kielastavaiset, kuten suuri runoilija Panu Höglund viisi minuuttia sitten kirjoitti; äijön = kovin, hyvin, erittäin, varsin, sangen), puolalaisilla on oma kresy-romantiikkansa, joka sallii mitä suurimmassa määrin valkovenäläisten ja ukrainalaisten lainavaikutteiden käytön runokielessä. (Niitä käytetään muuten myös alatyylissä: kaikki puolalaiset kiroilevat venäjäksi, tai geneeriseksi itäslaaviksi.) Niinpä vakiintuneisto ei antanut kielenkäytön mahdollisten puutteiden estää innostumistaan Ison Karhun rakastajasta. Piaseckista tuli aikansa Mumia Abu-Jamal, eli henkilö, jonka vapauttamista älymystö vaati, koska hän oli vankeusaikoinaan jalostunut tavallisesta rosvosta älymystön edustajaksi. Intelligentsian keskinäinen luokkasolidaarisuus on sitä luokkaa (heh!), että se ei kerta kaikkiaan salli tuollaisen kaverin pitämistä vankilassa. Rikollisesta kirjailijaksi nouseminen ikään kuin teki Piaseckista yli-ihmisen, jota pahojen pahat lait eivät saaneet koskea (viitatakseni taas ystäväni Ivan Hlinkan runoon).