Markkina-arvoteoria

Kun hyvä hylkää, ihminen turvaa pahaan, sillä paha ei hylkää koskaan. Martti Lindqvist

Kun kaikki hylkäsivät minut / viha ei / se piti hengissä, ei mikään rakkaus! Arja Tiainen

Koska markkina-arvoteoriasta kirjoitetaan niin paljon asiaatuntematonta hölynpölyä, en malta olla väsäämättä paria riviä skeidageneraattoreiden opiksi ja ojennukseksi. Ennen kaikkea minua on ottanut aivoon käsitys MAT:stä jonkinlaisena insinööriluonteiden epäinhimillisen, mekanistisen maailmankuvan heijastumana. En tiedä Trio Erektuksen ydinjoukosta, mutta ainakin minä olen aloittanut uskomalla rakkauteen, sielunsukulaisuuteen, tasa-arvoisiin suhteisiin ja kaikkeen muuhunkin epärealistiseen hölynpölyyn, jota naistenlehdet ämmille tyrkyttävät. Minähän olin herkkä ja kiltti runopoika, jolla oli ihanteita.

Surullinen totuus kuitenkin on, että kaikkeen tähän hölynpölyyn uskominen tuhosi ilmeisestikin kaikki mahdollisuuteni parisuhteeseen kakskytjarisaisella iällä. Silloin kun jotain yrittelin, sain vastaukseksi joko kohteliaita ollaan vain ystäviä -kieltäytymisiä tai psykonarttutyyppisiä katastrofeja, jotka tosin tuolloin vielä oikeasti olivat omaa syytäni, minkä myös tiedostin varsin hyvin. Tietenkin yritin oppia erehdyksistäni, mutta yhtä en koskaan vaihtanut - lällytekovasemmistofeministiradikaalia maailmankuvaani suhteessa naisiin. Päinvastaisista todisteista huolimatta uskoin, että lällällää-hellyyttä-rakkautta -maailmankuva oli oikea. Ja aina tuli takkiin.

Nyt on niin, että kyyninen ja mekanistinen markkina-arvoajattelu selittää omat epäonnistumiseni naisrintamalla verrattoman hyvin, kun taas profeministimiehen lällymaailmankuva on ollut sekä mielenterveyteni että olemattomien naissuhteitteni kannalta yksinomaan haitallinen ja tuhoisa. Se on itse asiassa ohjannut minua vahingolliseen suuntaan ja estänyt minua tekemästä välttämättömiä johtopäätöksiä tilanteestani ennen kuin tuli liian myöhäistä. Sitä vastoin ainoat todelliset menestykseni naisrintamalla (joita ei ole ollut paljon) ovat aina seuranneet nimenomaan sellaisesta kyynisestä laskelmoinnista, johon markkina-arvoteoria kannustaa. Kuten huomaamme Trio Erektuksen pojista, miehellä, joka elää markkina-arvoteorian mukaan, käy aivan oikeasti flaksi: Tommi, Ilkka ja Markku ovat kaikki vakituisessa seurustelusuhteessa.

Niinpä voimmekin sanoa, että markkina-arvoteoria ei suinkaan ilmennä "insinöörien ja luonnontieteilijöiden kyynistä maailmankuvaa", vaan nimenomaan naisten kyynistä rahan ja statuksen nälkää ja pinnallisuutta heidän valitessaan miestä itselleen. Naiset eivät siedä markkina-arvoteoriaa, koska se on totuus heistä itsestään: he kuvittelevat mielellään kannattavansa yleviä ja jaloja arvoja, toisin kuin kaikenlaiset insinöörit ja luonnontieteilijät; mutta todellisuudessa he ovat kyynisempiä materialisteja ja fasisteja kuin kukaan mies ikinä; kokonaan toinen tarina on sitten se, että he saattavat ehkä itsekin uskoa siihen valhepropagandaan rakkauden, herkkyyden, hellyyden ym. tärkeydestä, jolla he hämärtävät todelliset pyrkimyksensä.

Muuten olen edelleenkin sitä mieltä, että vihreys, pasifismi ym. ovat intellektuaalisesti vakavastiotettavia poliittisia kantoja, jolleivät muuten, niin ainakin taktisesti mielekkäinä arvovalintoina - mitä sinänsä kaikki poliittiset kannat lienevät nykyään. Mutta olen ehdottomasti sitä vastaan, jota Tommi Perkola on sanonut meemien kytkeytymiseksi, eli että ihmisen pitäisi kannattaa feminismiä ja (eli?) homeopatiaa jos hän on - kuten minä - ydinvoiman siunauksellisuutta epäilevä evp-sivari. (Suhtauduin muuten luonnontieteilijäaikoinani sekä ydinvoimaan että armeijaan huomattavasti ehdottomammalla kielteisyydellä kuin nykyísin. Kun kylmät luonnontieteelliset tosiasiat unohtaa ja molempiin ottaa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kannan, niiden takia ei menetä yöuniaan.) Politiikassa tarvittaisiin enemmän à la carte -asennetta ja vähemmän luottamusta aatteellisiin valmispaketteihin. Valitettavasti Neukkulan romahtaminen tuntuu entisestään lisänneen ihmisten tarvetta hakea turvaa niin birdyistisestä kuin erektuslaisestakin valmisruoasta. Itse en ole koskaan pitänyt minkään sortin Bona- ja Piltti-paketeista. 20-luvulle jämähtäneestä lapsuudenkodista oli se haitta, että huomasi olevansa omassa maassaan käytännössä ulkomaalainen, maahanmuuttaja ja sellaisena yksinäinen, kun ei päässyt mihinkään samoin- ja oikeinajattelevien jengiin; mutta ainakin säästyi joutumasta valmispakettien popsijaksi.

Ei ystäväni,

ei synny rakkaus maailmaan

odottaessasi naisen armoa,

tissi-ihmisen sääliä

Ei ystäväni,

niin kauan kuin kyrvästä

jää pää vetäjänsä käteen

jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi

Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin

Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto

(Aulikki Oksanen, hiukan sovellettuna ja paranneltuna)