Shto Gitler hotshet - i shto polutshit

Alla mainitsemani puoliksi ukrainalaissyntyinen bloggaajakollega vaatii itseään kutsuttavan oikealla nimellään, jota en kuitenkaan hänen kotisivuiltaan löytänyt - ja hänen taiteilijanimestäänkin siellä oli kaksi versiota. Otan siis vapauden kutsua häntä periukrainalaisella nimellä Oksana Shevtshenkoksi siihen asti kunnes saan tarkempia väliaikatietoja. Hän sanoi ihmetelleensä, miksi Hitler on tapana litteroida venäjäksi muodossa Gitler. Tuntuu hieman hämmentävältä, että tätä joutuu selittämään juuri ukrainalaiselle, mutta kun kerran olen tämän vuosikymmen takaperin suurella vaivalla tenttinyt, niin tiedän sen osaavani.

Siis: se kaikkein vanhin Venäjä on Kiovan Venäjä, eli joskus keskiajalla Kiovan - Kijów, Kiev, Kyjiw - ympärille kehkeytynyt valtiontapainen, joka toimi myös kirkkoslaavinkielisen kirjallisen kulttuurin keskuksena. Kirkkoslaavi taas on lähinnä muinaisbulgarialaisiin tai muinaismakedonialaisiin murteisiin perustuva, vahvasti kreikkalaisia vaikutteita saanut kielimuoto, jota ortodoksiset lähetystyömunkit, p. Kyrillos ja p. Methodios etunenässään, käyttivät idän kirkkoon kuuluvien slaavien yhteisenä saarna- ja evankeliointikielenä, eräänlaisena slaavilaisena kirkkolatinana. Kun Kiovan Venäjä aikanaan sortui vallanperimyssotiin - ja olisikohan siinä ollut mongolikaaneillakin taas vaihteeksi jotain osuutta asiaan? - kiovalaiset oppineet pakenivat pohjoisille alueille - oletettavasti Novgorodiin, jos se oli siihen aikaan vielä pystyssä, tai sitten ihan Moskovaan, jos se jo oli olemassa - pitää tarkistaa vuosiluvut - mutta joka tapauksessa isovenäläisille alueille. Koska Kiovasta tuli sinne pohjoiseen niin paljon porukkaa, näiden tapa ääntää kirkkoslaavia omaksuttiin sen oikeaksi ääntämiseksi. Ja koska Ukrainassa alkuperäinen slaavilainen G jo silloin lausuttiin H:na (kuten tsekissä, slovakissa, valkovenäjässä ja yläsorbissa), myös G:n G:ksi ääntävät isovenäläiset alkoivat ääntää sen ukrainalaiseksi H:ksi aina puhuessaan kirkkoslaavia - esim. lukiessaan rukouksia. Juuri tästä syystä vielä nytkin monet venäläiset ääntävät G:n H:na sanoissa Bog "Jumala" ja Gospod' "Herra (Jumala)" - esim. Gospodi pomiluj "Herra armahda" äännetään usein Hospodi pomiluj, kuten on yleisessä tiedossa.

Tästä nyt seurasi, että G:tä ja H:ta - siis tätä meidän H:ta, en tarkoita sitä ach-äännettä, jota venäjässä merkitään X:n näköisellä kirjaimella, koska se miellettiin aivan eri äänteeksi - pidettiin saman äänteen eri muotoina eli saman foneemin allofoneina, kuten äänneoppineet sanoisivat; joten syntyi sellainen siirrekirjoitustraditio, jossa muiden kielten H:t säännöllisesti kirjoitettiin G:ksi. Traditio oli vielä voimissaan Gitlerin fasistien remutessa miehittäjinä Neuvostoliitossa Leningradista Maikopiin, mutta sodan jälkeen on tullut yhä tavallisemmaksi translitteroida vieraiden kielten H sillä ach-äänteen tavoin äännettävällä X-kirjaimella: niinpä Helsinkikään ei ole venäjäksi enää Gel'singfors, vaan Xel'sinki.

Toivottavasti tämä vastasi Oksanan kysymykseen. Saman vastauksen saisi kyllä myös Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian laitokselta. Suosittelenkin venäjän ottamista sivuaineeksi.