Itkua markkinoilla

Jantusen Markku mainitsi uudessa markkina-arvoteoriaa koskevassa iontráilissaan tärkeän pointin, jota olisi pitänyt pohtia useammaltakin kantilta: Euroopassa ja Neuvostoliitossa oli sodan jälkeen kova miespula, joka johti siihen, että miehillä oli markkina-arvonäkökulmasta todelliset kissanpäivät. Kun sodanjälkeisen ajan suuria kulttuurimullistuksia on syytä laajemminkin pohtia toisen maailmansodan myöhäisseurauksina, on mielekästä kysyä, saatiinko miehet massamitassa kannattamaan seksuaalista vapautumista vain siksi, että he olivat isiensä polvella kasvaneet virheelliseen kuvitelmaan omasta arvostaan parisuhdemarkkinoilla - kuvittelivatko he tosiaan, että kun seksuaalisuus vapautuu, se merkitsee - Janin ja Deanin unohtumattoman surf-hitin sanoja lainatakseni - two girls for every boy, eli haaremia joka pojalle, kenenkään miehen häviämättä kilpailua? - ja jos he kuvittelivat, missä määrin syy oli se, että sodanjälkeisen miespulan keskellä kissanpäivät eläneet miehet siirsivät pojilleen epärealistisen optimistisen näkökulman miehen mahdollisuuksiin parisuhdemarkkinoilla? Missä määrin 60-luvun seksuaalinen vapautuminen ylipäätään oli seurausta tällaisesta katteettomasta toiveikkuudesta? Millä miehet jallitettiin leikkaamaan oma kurkkunsa (tai ainakin poikiensa kurkut) ja pitämään sitä edistysaskelena?