Rumien sanojen käytöstä

Kun Kauko Kare -vainaa oli vielä hengissä ja julkaisi säälittävää lehteään, yritin kerran virittää lehtiväittelyä hänen kanssaan. Olin tuolloin idealistinen nuori kaveri ja uskoin voivani saada sellaisenkin menneen maailman muinaismuiston kanssa aikaiseksi jonkinlaisen keskustelun. Minua otti raskaimman jälkeen aivoon se, että Kare, joka oli vulgäärin, typerän ja brutaalin antikommunistin perikuva, oli Neukkulan kaaduttua noussut jonkinlaisen pyhimyksen arvoon, mutta tiesin, että toisin kuin useimmat ikäiseni, pystyin keskustelemaan tyylillä, joka pystyisi tyydyttämään Kareenkin sukupolvelle ominaiset hienostuneisuusvaatimukset. Mutta ei. Kareen kommentti oli vain, että kirje oli ilmeisesti häntä vainoavan taistolaissalaliiton masinoima, ja että "Panu Höglund" oli mainitun salaliiton bulvaani, kun osasi kirjoittaakin niin huolitellusti.

Seuraavaksi viritin Kareelle ansan. Kirjoitin toisen kirjeen, joka oli yhtä huoliteltu kuin ensimmäinenkin, mutta siihen oli huolellisesti kätketty sana "pieru". Kare oli näet kehottanut ensimmäisessä vastineessaan minua tutustumaan Tahko Pihkalan (!) tuotantoon raikkaiden tuulten nuuskimiseksi. Vastasin hänelle aika pitkällä kirjeellä, jossa sanoin myös kielteisen mielipiteeni Pihkalasta ja totesin hänen "raikkautensa" edustavan pikemminkin "ummehtuneita ja tuulettamatta jääneitä rintamamiespieruja". Kare kävi tietysti täkyyn: seuraavassa numerossa hän kommentoi kirjettäni lyhyesti sanoen sen käsitelleen "Tahko Pihkalan paskamaisuutta" - itse en ollut käyttänyt Pihkalasta sanaa "paskamainen", se oli Kareen omaa vulgaariutta - ja totesi jättävänsä tällaisen "'pierun' (Panu Höglundin oma ilmaus)" omaan arvoonsa. Pihkala oli siis käynyt täkyyn: näki selvästi, että jos hän oli lukenut kirjeeni, hän oli tehnyt sen vain löytääkseen jonkin kielenkäytöllisen perusteen, johon nojautuen saattoi leimata minut rappeutuneen ja kommunismin pilaaman nuoren sukupolven rääväsuiseksi edustajaksi. Itse asiaan hän ei osannut tai viitsinyt sanoa mitään - "pieru" oli - kuten olin odottanutkin - tarkalleen ainoa sana, jonka hän kyseisestä kirjeestä vaivautui siteeraamaan - tarkalleen ainoa sana, joka häntä siinä kiinnosti. "Taistolaiset" - joihin hän luki koko muun yhteiskunnan - tai ideologiset viholliset yleensäkin - olivat osoittaneet olevansa rääväsuista, sivistymätöntä ja rahvaanomaista väkeä, ja vahvistettuaan asian olevan näin Kare sai taas lämmikettä omalle omahyväisyydelleen, uskolleen, että edusti kansallisen sivistyneistön viimeistä vihantaa alapääsanastoa viljelevien hannusalamoiden maailmassa.

Mitenkö tämä liittyy viime päivien interblogistisiin taisteluihin? Sen saatte ihan itse päätellä.