Ethan Athosista, päevee! Tulukee työ meille homoksi!

Muudan bloggaajatipu, jonka kaikki mielipiteet Sheri Tepperin paskakirjasta eivät olleet aivan tyhmiä, tiedusteli, mitä Bujoldin Ethan of Athos pitää sisällään. Olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen hölmön pikkubimbonkin tulee voida lukea englanninkielisiä scifipokkareita kahden tenttikirjan välissä; mutta koska Ethan of Athos ensinnäkin on täysin hulvaton kirja ja toiseksi sitä ei tietenkään ole suomennettu (hyviä kirjoja ei suomenneta) kirjoitan siitä mielelläni kaikelle kansalle pari sanaa, silläkin uhalla että leimautuisin kyseisen hevirokkarinhentun resurssipoolimieheksi. Muistutan aluksi kuitenkin, että kirja on myös saatavana venäjäksi, jota asianomainen väittää puhuvansa toisena äidinkielenään - mikä ei tietenkään tarkoita, että hän osaisi sitä lukea, jos hän on kotonaan ainoastaan kuullut sitä puhuttuna - nimellä Itan s planety Èjtos. Tuosta huomaa muuten, miten liukuhihnalta ja huonosti jenkkien scifiä ryssännetään nykyvenäläisessä viidakkokapitalismissa. Jos venäjäntäjällä olisi ollut muutakin yleissivistystä kuin se englannin taito, hän olisi hiffannut, että Athos viittaa Athos-vuoren luostariin, jonka nimi venäjäksi on tietenkin Afos, koska kreikan theta-kirjain litteroidaan venäjäksi perinteisesti äffällä. On luultavaa, että venäjännös on myös hävittänyt Bujoldille tyypillisen loisteliaan sanailun ja huulenheiton.

Mutta asiaan. Kirja alkaa siis idylliseltä Athoksen planeetalta, jolla Ethan toimii synnytyslääkärinä. Synnytys tehdään naisten puutteessa tietenkin yhdistämällä miesten siemennestettä hedelmöityskeskuksissa säilytettyihin munasoluviljelmiin, ja lapset haudotaan keinokohduissa, minkä jälkeen ylpeä isäpari saa heidät hoivattavakseen. Tietenkin vain toinen isistä on vauvan biologinen isä, en muista miten tämä ongelma ratkaistiin (kirja pitäisi kaivaa kodin kerrostumien alta esille). Elämän seksuaalinen puoli on tietenkin ratkaistu homoilemalla. Se ei kuitenkaan poista parisuhdeongelmia, sillä esim. Ethanin, kiltinoloisen tiedemiehen, seksikumppani on autohurjasteleva psykourttu (jos naaras on narttu, niin uros on urttu, vai mitä?). Itse asiassa nämä Ethanin ja hänen miehensä suhdesotkut tuntuvat hiukan epäuskottavalta: miten tuollainen epäsuhtainen pari voisi päätyä samaan sänkyyn alun alkaenkaan? Ei se toki mahdotontakaan ole; ja Bujold ei ole niin vakava kirjailija, että hänen tarvitsisi välittää tämän tyyppisten yksityiskohtien uskottavuudesta ihan pilkulleen. Osoittautuu, että Athoksen munasoluviljelmät ovat ehtymässä, ja Ethan joutuu lähtemään maailmalle - siis maailmanavaruuteen - munasoluja hakemaan. Hän joutuu hurjiin seikkailuihin, jotka jääkööt tässä kertomatta, koska pääasiahan oli kertoa, millainen maailma Athos oli.

Itse asiassa Athos on varmaan normaalimmin arkinen kuin mikään Bujoldin Vorkosigan-romaanisarjan kuvaamista planeetoista, vaikka tämän avaruusoopperaksi naamioidun nautittavan saippuaoopperan perusteemoja onkin, että ihmiset ovat samanlaisia inhimillisiä olentoja myös mielikuvituksellisen kaukaisessa pangalaktisessa tulevaisuudessakin. Bujoldin slapstick-koomiselle ja romanttista komediaa muistuttavalle meiningille tietysti on tyypillistä, että kulttuurisokit ratkeavat hieman liian helposti, samoin sukupuolten sodassa esiintyvät taistelut - eräässä hänen romaanissaan joku henkilöistä heittääkin sen tavattoman osuvan lauseen, että I have seen the war between sexes descend into scorched-earth heroics - kömpelön sanatarkasti kääntäen (parempia käännösehdotuksia vastaanotetaan) "olen nähnyt sukupuolten sodan vajoavan poltetun maan sankarillisuudeksi" - mikä on liiankin osuva ilmaus ja kuvaa bloggaajayhteisönkin piirissä viime viikkoina esiintynyttä atmosfääriä. (Ikävä kyllä Bujoldin näkemys sukupuolten välisestä sodasta oli liian idyllinen: hänen naisensa ovat aina pohjimmiltaan huumorintajuisia ja mukavia ihmisiä, jotka leppyvät sitten kun väärinkäsitysten syyt on setvitty - vaikka Bujold onkin suomalaisasutuksestaan kuuluisasta Minnesotasta kotoisin, huomaa ettei hän tunne suomalaisia naisia. Bujoldilla on tavallisten mukavien naisten lisäksi ainakin yksi naispuolinen avaruusrosvo, joka sitten onkin puoliksi hirviömäinen femme fatale; mutta hänellä ei taida olla yhtään rajatilahäiriöistä, itsetarkoituksellisen ilkeää ja riitelynhaluista riivinrautaa.)

Ethanin kohtaamisesta naisten - Synnin viemärin (the Sink of Sin) - kanssa Bujold tietysti on repinyt runsaasti loisteliasta komiikkaa. Ethan lueskelee lääketieteellisestä aikakauskirjasta kahden - hyi olkoon ;) - naisen kirjoittamaa tieteellistä artikkelia ja katsoo kirjoittajien - iäkkäiden, äidillisten lääkäritätien - kuvaa miettien, tuollaisiako ne viettelyksen pohjattomat kuilut ovat - aika vaarattomiltahan nuo näyttävät. Hauskuus tietysti on vielä mehevämpää, kun Ethan yrittää värvätä Athokseen uusia siirtolaisia karskien ja homofobisten avaruuslaivamatruusien ja palkkasoturien kapakasta: miehemme näet on vakuuttunut siitä, että Saatanan sukupuolen ikeessä räytyvät vähäisemmät veljet eivät muuta odotakaan kuin ilosanomaa naisettomasta, pimpattomasta ja tissittömästä onnelasta. Luonnollisesti Ethanin pelastaa tästä tilanteesta - nainen.

Voisi kuvitella, että Ethan rakastuu kirjassa naiseen ja eheytyy heteroseksuaaliksi, mutta näin ei käy: hänen ja hänet pelastaneen naisen välille tosin kehkeytyy kirjan seikkailujen myötä platoninen molemminpuolinen kunnioitus, ja sen merkiksi Ethan vie (spoileri!) naisen munasoluja kotiplaneetalleen uuden athoslaissukupolven raaka-aineeksi.