Päivän Voinovitsh...

...menee muistista siteeraten jotenkin siihen malliin, että nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee kaikkia, myös taiteilijoita. Yhteiskunnissa, joissa suurempi osa väestöstä on välittömästi mukana ravinnon tuotannossa, ravintoa on aina heikommin saatavana kuin yhteiskunnissa, joissa ravintoa on tuottamassa pienempi osa väestöä. Voinovitsh heitti jopa tällaisen väitteen: Yhteiskunnissa, joissa kirjailijoilla ja taiteilijoilla ei mene hyvin, myös tavallisella kansalaisella on vähemmän ruokaa. Kaikkien noiden rationalisoijien ja humanisteja halveksuvien pikkuinssien tiedoksi taas todettakoon, että heidän haaveensa toteutettiin jo Neuvostoliitossa, ja se tiedetään hyvin, miten Neuvostoliiton kävi. Neuvostoliitto perustui marxismiin, joka on oleelliselta osin 1800-luvun luonnontieteen nousun myötä syntyneelle monistiselle ilmapiirille tyypillinen yritys keksiä luonnontiedettä muistuttava looginen ajattelujärjestelmä ihmiselämän rationaaliseksi selittämiseksi ja ymmärtämiseksi, järjestelmä, josta kaikki humanistinen hömpötys ja tunteilu olisi siivottu pois. Humanistivihamieliset, omaa luonnontieteilijän nerokkuuttaan palvovat insinööriluonteet ovat itse asiassa marxismin lapsia enemmän kuin pystyvät kuvittelemaankaan.

Mutta kuten Keynes kuulemma on sanonut, aatteiden tihkuminen yhteiskuntaan johtaa lopulta aina siihen, että "käytännön miehet", jotka luulevat ettei filosofia, humanismi eikä aatehistoria koskaan ole vaikuttanut millään tavalla heidän ajatteluunsa, ovat yleensä jonkun vuosisata pari sitten kuolleen filosofin tahdottomia zombieorjia, koska tämän asianomaisen tyypin ajatukset ovat jo uponneet yhteiskuntaan niin syvälle, että ne tulee omaksutuksi automaattisesti. Filosofian historiaa ja aatehistoriaa on tapana opiskella juuri siksi, että oltaisiin tietoisia siitä, mistä omat ajatukset pohjimmiltaan ovat peräisin, eikä kuviteltaisi, että ollaan hyvinkin originelleja, kun itse asiassa toistellaan jonkun vanhan raadon kliseitä.

Analogisesti: "isänmaallisten" maanpuolustusfriikkien kannattaisi tutustua Runebergiin - mielellään alkukielellä - nähdäkseen, miten suuri osa heidänkin "argumentaatiostaan" on suoraan Vänrikki Stoolin tarinoista suulliseen kansanperinteeseen vaeltaneita sitaatteja.