Millä ehdoin tukisin Irakin sotaa?

Olen aika epäpoliittinen nykyään, tai sanotaan että poliittinen kantani on se Tuomas Nevanlinnan uudessa kirjassaan esittelemä yleisdemokraattinen: on hyvä kun on kaikenlaisia kantoja. Oikeastaan nykyiset poliittiset intohimoni kumpuavat vain halusta mahdollistaa kaikille näiden "kaikenlaisten kantojen" muodostamisen. Kun lueskelen vaikka Kokkarisen Ilkan tai Tommi(pommi)n nettipäiväkirjoja, minua hämmästyttää aina se olkiukko, jonka he luovat itselleen vasemmistosta, humanisteista tai vasemmistohumanisteista, ennen kuin oivallan, että juuri tuollaisen mielikuvan saa, kun ei todellakaan ole tarjolla muuta materiaalia kuin suomenkielinen lehdistö - mukaanlukien Kulttuurivihkot tai Voima - ja angloamerikkalainen valtavirtatiedotus. Jos pojat osaisivat aktiivisesti ruotsia ja saksaa, mielikuva voisi olla nyanssoidumpi. Ns. pakkoruotsi on tarpeellinen siksi, että niitä kaikenlaisia kantoja on Suomessa helpompaa ja mahdollisempaa muodostaa, jos osaa ruotsia: tolkullinen vasemmistolaisuus tulee edes hypoteesina mahdollisemmaksi, jos voi lukea Ny Tidiä - eikä tämä ole omahyväisyyttä: tässä yhteydessä ajattelen lähinnä Frank Borgia, tuota Suomen Mark Rosenfelderiä - jonkin Voiman sijasta. (Ihmetyttää muuten, miten kaikki yritykset perustaa Suomeen uusi suomenkielinen kulttuurilehti, vasemmistofoorumi tai kulttuurilehtivasemmistofoorumi johtavat aina siihen, että se sama porukka omii lehden oikeaoppisuusorgaanikseen. Voimaakin kehuttiin uudeksi nuoreksi foorumiksi, mutta mitä siinä on? Samat vanhat naamat saarnaavat samaa vanhaa paskaa. Jos Ny Tidiä ei olisi, tai jos minä en osaisi ruotsia, olisin jo aikapäiviä vetänyt itseni kaulakiikkuun. Ehkä meidän pitäisi Heynon Joukon kanssa perustaa älykköpopulistinen aikakauslehti.)

Tämän digression jälkeen sitten asiaan, johon en epäpoliittisuuteni vuoksi mielelläni edes viitsisi ottaa kantaa, eli: millä ehdoilla kannattaisin USA:n hyökkäystä Irakiin? Hyvin yksinkertaista: jos Yhdysvalloilla olisi valmis ja vakavasti otettava, monipuolinen suunnitelma Irakille sodan jälkeen järjestettävästä Marshall-avun tyyppisestä ohjelmasta. Tähän asti sellaisesta ei ole näkynyt merkkejä. Voimme tietenkin olettaa, että sellainen on, mutta vasemmistomafiasalaliiton soluttamat tiedotusvälineet eivät ole kehdanneet kertoa siitä julkisuudessa. Näin luultavasti ainakin sfnetin nerot Pertti Strömistä alkaen meille kertovat.

Muuten todettakoon taas kerran, että Saddam Hussein ei ole muslimidiktaattori, vaan nationalistidiktaattori, jonka baath-aate edustaa nimenomaan maallistumista ja kapinaa teokratiaa vastaan. Hänen maassaan juodaan viinaa ja paneskellaan esiaviollisesti. Myös prostituutiota tiettävästi harjoitetaan aika röyhkeästi, vaikka missäpä ei. Islamin kauhistelulle on siis keksittävä parempia syitä kuin Saddam Hussein. Osama bin Laden on tietenkin huomattavasti parempi syy.

Paavo Lipposen lupaukset Suomen osallistumisesta Irakin jälleenrakentamiseen omilla avustusohjelmilla mahdollisen sodan jälkeen ovat saaneet arvostelua osakseen, mutta on syytä sanoa, että Suomen edun kannalta Lipponen tekee tässä aivan oikein, koska tuollaisella kannalla kerätään sympatiapisteet kotiin sekä USA:lta että muslimeilta. Sitä vastoin USA:n edun kannalta ei ehkä ole aivan viisasta tuudittaa Bush uskomaan, että hän voi jättää omat paskansa muiden siivottavaksi.

Kun Saddamia verrataan Hitleriin, tulisi myös Bushin Yhdysvaltoja verrata siihen Yhdysvaltoihin, joka aikoinaan kukisti Hitlerin ja jälleenrakensi Euroopan. Sillä kertaa jenkit tekivät parhaan kykynsä mukaan oikein (ja kuten olen aiemmin todennut: siihen aikaan Yhdysvallat oli kiistatta maailman edistyksellisin demokratia, jolla oli oikeasti varaa kertoa eurooppalaisille, miten näiden tuli asiansa hoitaa), mistä hyvästä heitä sitten näinkin suuri osa eurooppalaisista rakastaa vieläkin kovin kritiikittömästi. Mutta koska muslimit ovat niin pelottavia ja hirveitä rättipäitä, me täällä lännessä emme uskalla antaa heille Marshall-apua, jotta he voisivat rakentaa maansa omilla ehdoillaan uudelleen.

PS. Pysäyttäkää painokoneet: nyt on osoittautunut, että Pohjois-Korealla on Yhdysvaltain rannikolle asti lentävä mannertenvälinen ohjus, ja Japani uhkaa ennaltaehkäisevällä hyökkäyksellä Pjöngjangiin.