Onnettoman rakkauden armoton kurjuus

En arvatenkaan vieläkään saa sitä lokakuun alussa tapaamaani Elinaa pois mielestäni. Vähänkö ns. vituttaa! Tuossa pari vuotta sitten huomasin että törkeä ja suorasukainen seksiehdottelu on itse asiassa yllättävän toimiva tapa tutustua oikeasti mukaviin ja fiksuihin nuoriin naisiin ja, joo-o, myös päästä sukupuoliyhteyteen sellaisten kanssa. Kauanpa kesti ennen kuin tämä valkeni minulle, ja syy siihen ei ole mikään uskonnollisuus - loppujen lopuksi, hyvät lapset, Jumala on Kaikkivaltias ja saattaa käyttää myös tilapäisiä seksisuhteita (= syntiä) apukeinonaan saattaakseen eksyneen lapsensa hyveellisen avioliiton satamaan. Syy on se, kuinka kaikenlaiset umatempakat, jotka minun nuoruudessani mukasuvaitsevaisina syyllistivät nuoret seksuaalisuudestaan - "paras ehkäisykeino on järki, hyvä ehkäisykeino on kiinnioleva vetoketju ja paras tulos saavutetaan näiden yhdistelmällä"! - ovat iskostaneet meikäläiseenkin liian syvälle typerän ennakkoluuloisuuden "pelkkää seksiä" kohtaan. Jos joku siedettävän tolkullinen naiseläjä meikäläisen kanssa vielä joskus suostuu sänkyyn, niin sen nimittäminen "pelkäksi seksiksi" kuulostaa tasan yhtä typerältä kuin, hmm, Cadillacin nimittäminen "pelkäksi autoksi".

No niin, sen Elinan tapauksen oli jo sähköpostikirjeenvaihdon yleissävynkin perusteella tarkoitus olla pelkkää seksiä, mutta jo ensisilmäyksellä minä ihastuin niin että tipuin täysin kyynisen machourosviettelijän roolista (jonka olen oikeasti pariin otteeseen pystynyt viemään kunnialla läpi - ja hiljaa, te räkättäjät siellä takarivissä!). En siis kiskonut läähättäen vaatteita pois hänen päältään, vaan lähdimme kiltisti kävelylle, jolloin huomasin hänet kovin fiksuksi ja mielenkiintoiseksi tyypiksi. Ja kun olin perusteellisen halimisen jälkeen päästänyt hänet livistämään (en tietenkään älynnyt seurata häntä kotiin!) niin sittenpä hän katosi peruuttamattomasti elämästäni.

Ei se eniten ota aivoon että rakastumiset menevät pieleen. Se sitä vastoin raivostuttaa aivan tolkuttomasti, etteivät ne jätä elämään mitään jälkeä. Tämänkin tytön olisi kuulunut edes muodostua jonkinlaiseksi merkittäväksi vaikuttajaksi elämässäni, vaikka sitten ystäväksi, mutta joksikin. Mutta niin ei käynyt. Hän vain tuli ja meni, eikä mikään muuttunut; olen edelleen seksuaalisesti ja emotionaalisesti turhautunut vanhapoika, jolla ei edes ole mitä muistella.