Muuten olen sitä mieltä, että Ken McLeod on paska kirjailija

Nih. Tai ainakin paska jätkä, jolla on paska maailmankuva.

Ajatus, että 1980-luvun poliittiset vastakohtaisuudet jatkuisivat loputtomiin futuristisessa tulevaisuudessa henkiinherätettyjen opiskelijaradikaalien välillä (ks. The Stone Canal) on oikeasti aivan liian kamala. Eikä edes kiehtovalla tavalla kamala. Syy siihen selviää heti, kun ajattelette, millaista olisi seurata ikuisuuden ajan 1970-luvun suomalaisia poliittisia kiistoja.

Ehkä McLeodin kuvitelmien tarkoitus on vain edistää ihmisten myönteistä suhtautumista kuolemaan, tai jotain. Mutta toisinaan tuntuu siltä, että äijä haluaa sellaista tulevaisuutta. Se olisi tietysti ihan hyvä homma niille, jotka pääsevät post-inhimillisiksi, teknisesti ikuistetuiksi älyiksi määräilemään muiden elämää tuhansien vuosiensa takaista omaa nuoruuttaan muistellen. Mutta sille, joka syntyisi lapseksi ja nuoreksi mcleodilaiseen utopiaan, se olisi helvetti: Jumalan tilalla olisi joukoittain menneiltä vuosisadoilta kotoisin olevia, teknisten attiraljiensa avulla puolittaisen jumalan mahdilla varustettuja, mutta rakenteeltaan auttamattoman inhimillisiä, rajoittuneita ja pölvästejä aivoja, jotka nitistäisivät kaikki nuoret radikaalit ajatukset kehtoonsa. Miltä tuntuisi jos Cesare Borgia renessanssin aikaisine maailmankuvineen leijuisi avaruudessa superteknologian avulla ikuistettuna superaivona ja kävisi vähän väliä superteknologisia sotia kaikkia vastarintaliikkeitä vastaan, jotka haluaisivat lopultakin elää 2000-luvun elämää, koska Borgia pitäisi pyhänä tehtävänään pysyttää Maapallon oman elinaikansa mukaisella kehitystasolla niin aatteiden kuin elämäntyylinkin suhteen?

Elokuvassa Zardoz sentään älyttiin, että ikuisen elämän saavista ihmisistä tulisi väistämättä yhteiskunnan kehityksen jähmettävien, diktatoristen ja superkonservatiivisten ikijäärien sääty, jota vastaan kaikilla inhimillisyytensä säilyttäneillä kunnon ihmisillä olisi pyhä velvollisuus nousta (ja tällä kertaa Robert Anson Heinleinin haamukin joutuu varmasti olemaan kanssani yhtä mieltä). Mutta McLeod tuntuu pitävän ikijäärien puolta.