Hurraa, viimeinkin ryssä hyökkää

Turun Yliopiston tietokoneistusvastaavien antamissa ohjeissa korostetaan, ettei saa tuhlata kaistanleveyttä turhaan. Hienostuneista nettiharrastuksistani kaistanleveyttä tuhlannee eniten puolalaisilla verkkosivuilla ramppaaminen, koska laatulehtienkin sivut ovat täynnä käsittämättömän turhaa mainosroinaa. Vastaavaa en ole tainnut meille tutummissa maissa juurikaan nähdä Aftonbladetin surullisen kuuluisien sivujen ulkopuolella.

Politykan sivuilla näkyy kirjoittavan Beslanin jupakan jälkikaiuista joku Witalij Portnikow - nimi näyttää puolaksi kirjoitetulta venäjältä, joten sen pitäisi kai oikeastaan olla Vitali Portnikov. Kyseessä lienee venäläinen journalisti, vaikkei se nyt ihan satavarmaa ole - Puolassa on jonkin verran ihmisiä, joilla on selvästi venäläinen nimi (90-luvun alussa oli joku äärioikeistolainen tuittupää, jonka nimi oli Szeremietiew), ukrainalais-valkovenäläistyyppisiä nimiä voi sitten hyvinkin olla puolet kansasta, eikä niitä edes koeta erityisen vieraiksi sillä tavalla kuin isovenäläisiä. Etunimi Witalij on venäläisen näköinen sekin, vaikka en pidä aivan mahdottomana, että syntyperäisellä puolalaisella olisi venäläisen näköinen nimi - Puolassa on näet pieni, mutta kuitenkin tunnettu ja merkittävä vanhauskoisten venäläisten ikivanha vähemmistö.

Portnikovin artikkelista on toistaiseksi luettavissa vasta ensimmäinen sivu eräänlaisena teaserina, mutta ainakin yksi lause jäi mieleen: on olemassa presidentin aikomusten Venäjä ja presidentin mahdollisuuksien Venäjä. Viime aikoina esimerkiksi Yiltzhoucan nettikeskustelussa on Putinin "terrorisminvastaisuus"-uhosta intouduttu pelottelemaan Ryssän hyökkäyksellä jo siinä määrin vainoharhaisesti, että voisi luulla Venäjän vähintään keskittävän joukkoja rajoillemme - jopa yleisesti ottaen melko normaalijärjissään olevat ihmiset tuntuvat unohtaneen täysin Venäjän reaaliset mahdollisuudet innostuessaan ajatuksesta, että Venäjä olisi nyt juuri hyökkäämässä Suomeen. Korostan sanaa innostuessaan, koska eräillä mainitun foorumin keskustelijoista on asenne jihuu, vihdoinkin ryssä hyökkää.

Minusta tuntuu, että meidän suomalaisten nörttien - korostan, että kaksikymppisenä olin selvästi enemmän nörtti kuin humanistiälykkö (ja kielitieteilijäkin olen loppujen lopuksi melko nörtillä tavalla) - vihamielinen asenne armeijaan ja maanpuolustustouhuun olisi huomattavasti vähäisempi, jollei tässä maassa olisi niin paljon ihmisiä, joille talvisodan synnyttämä järkytys ryssän halpamaisesta yllätyshyökkäyksestä on jäänyt päälle ja jotka ovat sen jälkeen pyhittäneet elämänsä sen todistelemiselle, kuinka ryssä on taas hyökkäämäisillään. Nämä ihmiset saattavat osata jopa venäjää ja olla eräässä mielessä Venäjän asiantuntijoitakin, mutta heidän asiantuntijuutensa on sikäli yksipuolista, että heitä kiinnostaa yksinomaan todisteiden kerääminen ennalta päätetylle hypoteesilleen Venäjän hyökkäysaikeista: he ostavat Pietarin kirjakaupat tyhjiksi kaikenlaisten imperialististen "geopolitiikka"-uhoajien pamfleteista ja esittävät näihin nojautuen, että Suomen iskulauseen on oltava, kuten Friedrich Naumann sanoi Weimarin tasavallassa: Was nützt uns die beste Sozialpolitik, wenn die Kosaken kommen! Toisin sanoen tähän asenteen kuuluu - ei todellakaan vain sosiaalipolitiikan, vaan - kaiken muun kuin aseistautumisen ja sotilaskoulutuksen systemaattinen väheksyminen, jonka moiset sotahysteerikot juurruttavat lapsiinsakin - itse asiassa tämä hysteria ei niinkään ole luonteenomaista sodan kokeneille ihmisille kuin minun ikäisilleni ja vielä nuoremmille, jotka eivät muista sotaa omasta kokemuksestaan, vaan mieltävät sakraaliksi velvollisuudekseen pyhittää sen joksikin absoluuttiseksi, uskonnolliseksi käsitteeksi.

Tällainen kiihkeä ryssänpelko on sikäli vahingollista, että se on kulttuurisesti tuhoisaa ja estää meitä nauttimasta rauhanajoista. Kyse on juuri siitä pelosta, josta Franklin Delano Roosevelt sanoi virkaanastujaispuheessaan:

So, first of all, let me assert my firm belief that the only thing we have to fear is fear itself: nameless, unreasoning, unjustified terror which paralyzes needed efforts to convert retreat into advance.

Kun en oikein usko Kokkarisen harrastaneen elämänsä varrella minkäänlaisia vasemmistolaisuusprojekteja (vaikka olen kyllä taipuvainen hieman myötä-ärtymään Kokkarisen puolesta Mitvitin tai muiden kuitatessa hänen maailmankuvansa yksinkertaisesti oikeistolaiseksi - olen itse ollut nörttielitisti, joka on eri asia kuin oikeistolaisuus ja josta positiosta on aivan yhtä mahdollista päätyä jonkin sortin vasemmistolaiseksikin), minusta tuntuu että Ilkan vihamielisyys asevelvollisuutta kohtaan (selvästi ehdottomampi ja traumaattisempi vihamielisyys kuin itselläni, muuten - ja tämä on paljon sanottu) johtuu tämän Frankien sitaatin kuvaamasta sairaalloisesta kauhusta: on vallan tavallista, että siitä kärsivät ja siihen aivopestyt pojat ja nuorukaiset rääkkäävät ja hakkaavat omissa älymaailmoissaan kulkevaa nörttiä, koska tämä kehtaakin olla kiinnostuneempi olio-ohjelmoinnista kuin ryssän pelkäämisestä. Öygh öygh öyhöti öygh, mitä meitä sinun oliosi hyödyttävät sitten kun ryssä tulee! Ryssänpelon ja ylenmääräisen maanpuolustushenkisyyden rasittava piirre - ja monille nuorille älykköpojille ratkaiseva tekijä, joka saa heidät vihaamaan maanpuolustusta, armeijaa ja kaikkea asiaan liittyvää - on sen kulttuurisesti tuhoava ja kuristava luonne lamauttavana, aloitteellisuuden ja omaperäisyyden hävittävänä ahdistuksena. Kun isänmaallisuus ja maanpuolustushenki tuntuvat olevan vain öyhöttäjien tekosyy hakata sinteriä, miksi sinteri sen jälkeen enää haluaisi antaa olio-ohjelmointitaitonsa isänmaalleen? Isänmaassahan tuntuu olevan paikka ja arvostus vain lukutaidottomille öyhönmäkeläisille, jotka ovat valmiita seisomaan itärajalla vapautemme vartiossa seitsemänkymppisiksi asti tai kunnes taisteluvyö vetää housut nilkkoihin.