Lisää radazista

Palatakseni vielä siihen radazin kieltä käyttäneeseen kirjaprojektiin, sen jälkeen kun Marxexmir ja hänen miehensä olivat reipastuneet taas palaamaan sotapolulle sen järkytyksen jälkeen, annoin radazinkielisten miesten etuvartion törmätä vieraisiin, mutta radazia - jonkinlaista radazia - puhuviin kauppiaisiin. Kauppiaat osoittautuivat sekä jousimiehinä että muutenkin villejä kasakoita etevämmiksi, ja myös heidän radazinsa oli kovin erilaista kuin paimentolaisrosvojen radaz - itse asiassa niin erilaista, ennen muuta kulttuuritaustan puolesta, että kommunikaatio ei kulkenut. Kun kauppiaat sanoivat elämänmuotonsa perustuvan veljelliseen rakkauteen - radaziksi "samasyntyisten rakkauteen" - Marxexmirin kovat miehet tulkitsivat tämän tarkoittavan homoseksuaalisia orgioita. Toisaalta Marxexmirin miesten nimet, Vatsanaukaisijat, Suolenpurijat, Kurkunkatkojat ja Riemuinsurmaajat, tietenkin inhottivat kauppiaita, mutta kohtaaminen päättyi siihen, että molemmat vetäytyivät yhteisestä sopimuksesta. Keskinäistä inhoa lisäsi se, että radazin kielen murre-erojen vuoksi kumpikin osapuoli piti toisen puhetta savolaistyyppisesti ynisevänä ja ölisevänä parodiana omasta kielestään.

Ideana oli, että alkujaan, muutama vuosisata sitten, Marxexmirin johtama paimentolaisheimo oli ollut pakolaisia eräästä toisen paimentolaisheimon tuhoamasta kaupungista. Pakolaisjoukko oli sitten kolmikymmenvuotista sotaa muistuttavissa oloissa raaistunut jousimiesheimoksi, joka kosti oman kotikaupunkinsa tuhoa koko maailmalle. Näiden vuosisatojen aikana radazinkielisten alkukoti oli kuitenkin kehittynyt vauraaksi ja eteväksi kauppa- ja käsityöläismaaksi säilyttäen samalla jousimiestaidot ja kehittäen niitäkin yhä paremmiksi.

Tähän kohtaan asti ehdin kirjoittaa tarinaani. Loppuosa siitä oli vasta suunnittelun asteella ja kuvailtaneen parhaiten ranskalaisin viivoin:

- Metsänhengettäret löytävät Rihailachin torilta onnettomasta rakkaudesta kylähulluksi mielisairaaksi seonneen alemman tason miesparan, jonka vievät mukaana hoitaakseen hänet terveeksi innokkailla sukupuoliyhdynnöillä.

- Radazia puhuvat kauppiaat saapuvat Rihailachiin ja heidät vangitaan, koska heidän puhumastaan kielestä päätellään heidän olevan Marxexmirin väen vakoojia. Vasta pitkällisten väittelyjen jälkeen rihailachilaiset suostuvat vapauttamaan heidät. Tässä vaiheessa Rihailachia uhkaa jo Marxexmirin miesten piiritys, joten kauppiaat suostuvat auttamaan kaupunkia sotaponnistuksissa mm. kielensä avulla. (Hommaan kuuluu, että Rihailach on tärkeä kauppakeskus, joten kauppiaat osaavat vaikeuksitta myös rihailachilaisten ymmärtämää kieltä. Itse asiassa muistan suunnitelleeni jossain vaiheessa jonkinlaista kieliopiltaan hyvin yksinkertaista, pidginmäistä kieltä, jota nämä kauppiaat voisivat puhua rihailachilaisten kanssa - kieltä, joka olisi niin leimallisesti kauppa- ja kauppiaskieli, että sen nimikin olisi sananmukaisesti käännettynä "rahan kieli".)

- Rihailach varustautuu sotaan, ja Marxexmirin miehet hyökkäävät. Itse asiassa tarkoitukseni oli kuvata yksityiskohtaisesti sitä, kuinka kaupungin kulttuuri sodanuhan alla muuttaa luonnettaan ja entinen rauhanomainen elämä väistyy murhanhimoisen militarismin tieltä.

- Piirityksessä Rihailach pystyy pitämään aika hyvin puolensa jousimiehiä vastaan. Itse asiassa jousimiehet, niin vastenmielinen kuin heidän kulttuurinsa ja elämäntapansa onkin, näyttäytyvät tässä vaiheessa traagisina hahmoina, itsensä umpikujaan ajaneen kulttuurin edustajina, joiden asia on väärä ja häviö alusta lähtien väistämätön.

- Vangiksi joutuneet jousimiehet kidutetaan ja silvotaan kuoliaaksi tavalla, joka syvästi inhottaa ja järkyttää tarinan päähenkilöä, kirjan alussa mainittuihin kolmeen veljekseen kuuluvaa nuorukaista. Nuoret neidot kunnostautuvat erityisesti julmina rääkkääjinä, jotka kikatellen silpovat erään jousimiehen kivekset tämän huutaessa tuskaansa. Nuorukainen samastuu uhriin ja kokee syvää inhoa nuoria tyttöjä kohtaan.

- Kun taistelu on Rihailachin kannalta epätoivoisimmillaan, metsänhengettärien kaappaama ATM palaa kaupunkiin. Nyt hänestä on tullut kalevanpoika ja jättiläinen, joka nujertaa radazilaiset jousimiehet leikiten, mutta haavoittuu kaupunkilaisten suureksi suruksi taistelussa kuolettavasti.

- Jousimiesten kuormastossa on sillä välin alkanut naisten kapina. Viime vuosikymmenten aikana nimittäin joukko tyttölapsia on jäänyt tappamatta, ja he ovat piileksineet kuormaston varastovankkureissa ym. paikoissa odottamassa tilaisuuttaan, välillä jousimiesten mukaansa synnytyskoneiksi kaappaamien nuorten tyttöjen sekaan piiloutuen (koska jousimiehet ovat halveksineet naisia niin paljon, etteivät ole vaivautuneet pitämään näistä kovin tarkkaa lukua). Monet näistä tytöistä ovat onnistuneet pojiksi naamioituneina hankkimaan sotataitoja ja harjaantumaan myös radazin kielen puhujiksi, puhumattakaan siitä että he ovat nyt ottaneet yhteyttä myös metsänhengettäriin. Osa nuorista miehistä liittyy naisten kapinan puolelle. Jousimiesten kulttuuri hajoaa käsiin, kuormasto joutuu naisten haltuun, soturien ruokahuolto ei enää toimi.

Tarinan loppuselvittelyssä Marxexmir nähtäisiin heimonsa menettäneenä yksinäisenä harhailijana. Kuitenkin myös tarinan rihailachilainen päähenkilö, nuorukainen nimeltä Kle ri Krina, olisi eräässä mielessä menettänyt maailmansa. Rihailach muuttuu jousimiessodan myötä toisenlaiseksi, sotaiseksi kaupungiksi, jossa Kle ei enää viihdy. Hänestä on itsestään tullut jonkinlainen sotasankari, pikemminkin vahingossa kuin minkään rohkeuden ansiosta, sillä sota ja väkivalta masentaa ja kuvottaa häntä. Hän on vieraantunut myös veljistään, jotka innolla voittokulkueessa kohottavat hihkuvien neitojen nähtäväksi jousimiessoturien tolpannokkiin iskettyjä päitä. Kle lyöttäytyykin radazia puhuvien kauppiaiden matkaan, kun nämä sodan jälkeen lähtevät kaupungista ammattiaan harjoittamaan.

Ehkä minä joskus vielä kirjoitan tämän fantasiaromaanin. Kirjalla oli muuten nimikin valmiina: Jousimiehet tulevat.