Bolg an tSoláthair
Kirjoitellaan nyt mitä mieleen tulee, kun en keksi sitovaa yhteistä teemaa.
Tänään lähti matkaan puolen vuosikymmenen työ: iirinkielistä Irlantia käsittelevä populääritieteellinen tietokirjani Det andra Irland. Tarjoan sitä Söderströmsille, joka nimestään huolimatta ei ole WSOY, vaan perinteikäs suomenruotsalainen kustantamo - toinen samanmoinen on Schildts. Kai siitä kopio pitää lykätä sinnekin.
Kokkarisen Ilkka arvelee minun joskus kirjoittaneen jotain sen suuntaista, että tanssi on sosiaalinen siivilä, yksi monista, joilla naiset sulkevat ATM:t ulos. En muista kirjoittaneeni, mutta tuota mieltä olen. Olen inhonnut tanssia lukioaikojen nöyryytyksistä saakka. En sitten osallistunut vanhojen tansseihin, penkkaripäivään enkä muuhunkaan paskaan. Minkäänlaista yhteenkuuluvuutta varkautelaisten kanssa ei ollut, ainoastaan tietoisuus siitä, että täältä on päästävä pois. En juurikaan muista varkautelaisia koulukavereita muuna kuin kasvottomana kiusaajalaumana, borgikollektiivina. Nimetkin sekoittuvat. Olen jo pitemmän aikaa pohtinut absurdia kuvausta Varkaudesta, jossa minä ja perheeni esiintyisimme oikeilla nimillämme, mutta kaikkien muiden nimi olisi sukupuolesta riippuen Jukka tai Juuli Junttanen. Kaupungin nimenkin voisi vaihtaa Junttalaksi: JUNTTALAN LEHTI. Juntanmäen ala-asteen rehtori Jukka Junttanen jakaa stipendit oppilaille. Vasemmalta Jukka Junttanen, Juuli Junttanen, Juuli Junttanen, Jukka Junttanen ja Juuli Junttanen. Valokuva: Jukka Junttanen. Ehkä tämän voisi sisällyttää Schimpanssonin seikkailujen Savo-kuvaukseen, jossa on tarkoitus olla myös savolainen terroristiryhmä - Savommuan vappaatusjookot - tavoitteenaan Savon julistaminen itsenäiseksi valtioksi, sekä kulttuurisäätiö - Savommuan kielj- ja kulttuurj-ijarrus - joka puolestaan pyrkii luomaan savolle virallisen, normitetun kirjakielen. - Savonmuan vappaatusjookoista tulee tietenkin kirjan juonen kannalta pahisporukka, niin että lukija helpottuu, kun Uudenmaan prikaatin iskujoukot murskaavat heidät, ja myös Savommuan kielj- ja kulttuurj-ijarruksen kulttuuripoliittisista linjauksista on tarkoitus tulla epäkonstruktiivisia: savonkielisen kirjallisuuden luomisen sijasta keskitytään hurrivihan kylvöön ja yleiseen antimoderniin kansalliskiihkoon. Eihän Savosta ikinä mitään hyvää ole tullut.
Minä en sitten ole savolainen, vaan pohjalais-kymenlaaksolainen rotusekoitus, jottas tiedätte. Ei ollut minun vikani, että julma kohtalo paiskasi minut haaskaamaan nuoruusvuoteni viheliäiseen savolaiseen persreikään. Murteista olen kotipiirissä eniten kuullut jaalalaista ja härmäläistä, mutta itse puhuin kirjakieltä kunnes muutin Turkuun: täkäläinen murre on tarttunut selvästi paremmin kuin savolainen mongerrus koskaan.
Minähän en oikein ole koskaan innostunut pohjalaisesta oikeistolaisuudesta, mutta isosisko, jossa meistä on eniten sukututkijan vikaa, on selvittänyt, että me edustammekin nimenomaan sitä vanhojen hyvien aikojen parempaa ja jalompaa pohjalaisuutta, johon kuului mm. nuorisoseuratoiminta ja tolstoilaisuus. Ilmeisesti olemme myös sen tolstoilaisen Takalan (äidin tyttönimi oli Takala) kautta sukua Heikki Ylikankaalle, jonka tuotanto onkin ollut jo pitkään lempilukemistani (kyllä vain, minulla on itselläni myös Nurmijärven rosvot, Ylikankaan tuorein kirja, joka käsittelee Jaakko Puokan Paloon Stenvalleissa mainitsemaa nurmijärveläistä rosvojoukkoa). Ilmankos Ylikangas tuntuukin niin meikäläiseltä asenteen ja arvomaailman puolesta. Minulla on myös eräs henkilökohtainen syy olettaa, että naisvihaärjyntäni ja yleinen trossaamiseni tuntuu pohjalaisen kulttuurin näkökulmasta huomattavasti vähemmän pelottavalta ja paljon ymmärrettävämmältä kuin muiden maakuntien näkökulmasta, mutta tästä en aio blogissa mainita enempää.
Kummityttöni on mennyt uuteen kouluun, jossa kaikki ovat häntä vanhempia ja pelottavia. Isommat tytöt eivät oikein ota häntä vakavasti, ja kavereitakin on vaikea saada.
5 turpaankerjuuta:
Ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiusattiin lukiossakin? Vai miksi muuten jätit vanhojen tanssit ja penkkarit väliin? Kiusaaminen lukiotasolla on minusta jo melkoinen harvinaisuus. Kai.
Kiusaaminen lukiossa eroaa kiusaamisesta yläasteella ainoastaan keinojen puitteissa. Lukioikäiset osaavat jo nöyryyttää valitsemaansa uhria paljon hienostuneemmin kuin vielä muutama vuosi aiemmin. Tämä puolestaan on tärkeä kehitysvaihe siirryttäessä yliopisto- ja työelämätason kiusaamiseen ja kasvettaessa täysivaltaiseksi alistajaksi kiusaajayhteiskuntaan, jossa kiusaajan kehityshuipentuma on kiusaaja, joka ei tiedä olevansa kiusaaja ja on vieläpä sitä mieltä ettei kiusaamista kai yläasteen jälkeen enää esiinny.
Erittäin hyvin sanottu, Mikko. On yleinen luulo, että kiusaaja on aina se luokan tyhmin öyhöttäjä, joka päätyy apuamikseen. Kunpa olisikin, kunpa edes joka toinen kerta.
- miikka
Ei meilla (pahoitteluni skandien puuttumisesta) lukiossa ketaan varsinaisesti kiusattu. Pari kaveria tosin ei paassyt oikein luokan ydinporukkaan mukaan, mutta onneksi loysivat seuraa toisistaan, eika heita syrjitty muutenkaan. Kyse oli tosin ilmapiiriltaan niin hyvasta koulusta kuin Savossa siihen aikaan oli mahdollista.
Tama voi olla vahan rankasti sanottu, mutta kaikella kunnioituksella ja bloginpitajaa arvostaen epailen, etta kiusaaminen ei ollut maakuntasidonnaista. Uskallan viela epailla, etta kiusaaminen olisi ollut Pohjanmaalla viela astetta pahempaa.
H.K. (sivistynyt savolaisporvari ja kaikkea muutakin pahaa)
Minäkin muuten kävin kouluni Savossa enkä muista pahempia kiusaamisjuttuja lukiosta. Itse asiassa en muista yhtään. Yläasteella sen sijaan sitä oli, joskus allekirjoittanutkin joutui uhriksi. Ihmettelen vieläkin sitä, kuinka kiusaaminen sai riehua yläasteella niin vapaasti opettajien puuttumatta tilanteisiin mitenkään.
Mutta olen samaa mieltä H.K:n kanssa: kiusaaminen ei ole mitenkään maakuntakohtaista. On ihan turha kuvitella, että esim. Hesassa ihmiset olisivat jotenkin "sivistyneempiä" - tämä luulohan se vasta naiivi onkin. Ei pidä paikkaansa. En puhu suulla suuremmalla, vaan ystävien kokemuksia tässä kertailen. Ruuhka-Suomeen muutettuani olen tarpeeksi monta karmaisevaa tarinaa kuullut siitä, millaista oli käydä koulu hiljaisena ja hiukan erilaisena nuorena Turussa tai Helsingissä.
Lähetä kommentti
<< Himaan