Humanismin puute muslimimaissa

Blogistikollega Poliittisesti epäkorrekti, jolla on blogiksi niin pitkä ja vaikea URL, etten juuri nyt jaksa lykätä sitä tähän, pahentui tuossa taannoin siitä, kuinka joku töllössä oli mennyt sanomaan, että kiihkomuslimit ovat kaikki insinöörejä eivätkä humanistisen koulutuksen puutteen vuoksi hallitse laaja-alaisia kokonaisuuksia. Kollega kysyi, eikö insinööri muka pysty arvioimaan jonkin Puska-Yrjötyksen sotaretken motiiveja ja seurauksia.

Ihan aluksi lyön vyön alle ja kysyn kaikilta erektushenkisiltä, miten he sitten selittävät sen, että luonnontieteellis-tekninen koulutus ei ilmeisestikään pysty suojaamaan muslimismiestä sekoamasta kiihkouskovaisuuteen. Jos kokkarislainen maailmankuva olisi oikea, Khalidin pitäisi luonnontieteen jämeriin totuuksiin tutustuessaan unohtaa Koraanin ja hadithien epäloogiset houreet ja antautua luonnontieteellisten tosiasioiden, positivismin ja rationalismin kauneudelle ja kiistattomuudelle. Sen sijaan Khalid käyttääkin insinööritaitonsa hyvän pommimekanismin rakentamiseen, kemistintaitonsa sariinin tai heksogeenin värkkäämiseen ja lentotaitonsa suisidaaliseen surmansyöksyyn päin pilvenpiirtäjää. Arvon herrat luonnontieteilijät, eikö siinä pitäisi olla jokin ristiriita, että juuri insinööreistä tulee kiihkomuslimeja, ja juuri kiihkomuslimeja eikä esimerkiksi arabinationalismin elähdyttämiä partisaaneja?

Se siitä, mutta kun puhutaan humanistisen sivistyksen puutteesta muslimifundamentalistien keskuudessa, sillä tarkoitettaneen sitä laajalti tunnustettua ja valiteltua seikkaa, että siinä missä länsimailla on orientalistiikkansa, itämaiden tutkimuksensa, joka ajoittaisista rasistisista ylilyönneistään huolimatta on melko vilpittömästi kuitenkin pyrkinyt ymmärtämään muslimikulttuuria sen omista lähtökohdista, islamilaisella maailmalla ei ole omaa lännentutkimusta, oksidentalistiikkaa, joka auttaisi sitä ymmärtämään, miten länsimaat ovat kehittyneet nykyiselle tolalleen. Tätä muuten havainnollistaa Edward Saidin kuuluisa teos "Orientalismi" varsin osuvasti. Said oli toki palestiinalainen kristitty, mutta kuului sellaisenakin islamilaiseen kulttuuripiiriin, jolle on ominaista historiallisen lännentutkimuksen puuttuminen. Analysoidessaan läntisen islamintutkimuksen kuvaa idästä Said näki siinä vain rasismia, romanttisia haavekuvia ja sosiaalidarwinismia ym., ja päätyi siihen implisiittiseen johtopäätökseen, ettei lännen pitäisi tutkia islamia ollenkaan, koska länsi nyt ei islamin päälle ymmärrä kumminkaan eikä pysty saamaan aikaiseksi muuta kuin rasistisia paskilleja. (Siltä varalta että joku ei tiennyt: paskilli tarkoittaa solvaus- ja häväistyskirjoitusta - tämä sana sopii assosiaatioineen ja konnotaatioineen kaikkineen niin hyvin suomen kieleen, etten voi olla suosittelematta kaikille sen käyttöä.) Jos Saidilla olisi ollut jo kotona arabikulttuurissa opittu ote lännentutkimukseen, hän olisi toki ymmärtänyt, että läntiset islamtutkijat ovat luonnollisesti aikansa lapsia - myös aikansa rasististen virtausten lapsia - eivätkä muuta voi ollakaan, mutta että heidän tutkimuksistaan voi yrittää suodattaa pois ajan hengen ja miettiä, jääkö siitä käteen sen jälkeen mitään oleellista.

Tietysti Said käytti lännen itsekriittisen edistyksellisyyden paradigmaa väärään tarkoitukseen eli lännen arvostelemiseen. Itse arabialaisen kulttuuripiirin edustajana hänen olisi kuulunut soveltaa sitä itsekriittisestä arabinäkökulmasta ja kritisoida arabien oksidentalismia, jota heillä kyllä on, vaikkei (tai juuri siksi ettei) heillä ole oksidentalistiikkaa.

Mutta mietitään nyt vielä tätä muslimien länsikuvaa. Sinänsähän tietysti insinöörikin voi olla laajalti humanistisesti yleissivistynyt, ja minusta tuntuu, että meillä Suomessa huomattava osa insinööreistä on suorittanut myös lukion humanistiset aineet melkoisen hyvin arvosanoin. Kyllä minä uskon, että suomalaisella insinöörillä voi olla merkittävästikin humanistista yleissivistystä. Mutta onko Islamistanin insinöörillä sitä hyvää?

Aikoja sitten kirjoitin tässä blogissa, että Euroopan unionin tulisi rahoittaa klassisen eurooppalaisen proosakirjallisuuden kääntämistä tärkeille muslimikielille, ennen muuta tietenkin arabiaksi, persiaksi, turkiksi ja varmaan myös bahasa indonesiaksi. Klassisella tarkoitan nimenomaan realistisia kansankuvauksia, joissa potkitaan lehmää ylös ojasta tai seistään kirkossa paljastetuin päin veisaamassa virttä. Tätä ajatusta vähän laajentaakseni: lännen tulisi aktiivisesti panostaa siihen, että muslimit näkisivät lännen ihmiset historian ulko- ja yläpuolella sijaitsevassa futuristisessa teknomaailmassa elävien epäihmisten sijasta ihmisinä, joiden nykyisellä asemalla ja elämäntavalla on menneisyytensä, kehityksensä, syynsä, perustelunsa ja looginen tolkkunsa. Ja tietoisuus lännen historiasta ja kansankulttuurin kehityksestä voisi mielestäni auttaa tämän päämäärän tavoittamisessa edes jossain määrin. Lännen tulisi siis - esimerkiksi stipendien ja säätiöiden avulla - auttaa muslimeja perustamaan orientalistiikan vastineeksi oma tieteellisesti vakavamielinen oksidentalistiikkansa, jossa tutkittaisiin esimerkiksi antropologian ja historiantutkimuksen keinoin niitä syitä, joiden vuoksi keskilännen viljelijä kannattaa Bushin sotaretkeä.

Toisin kuin 1970-luvun PFLP:n lentokonekaappaajina kunnostautuneet terroristit, jotka olivat käsittääkseni (voin erehtyä) uusvasemmistolais-nationalistisia sekularisteja ja harrastivat mm. vapaita seksuaalisuhteita (nuori arabimies makasi nuoren arabinaisen kanssa ilman avioliittoa ja piittaamatta jalon Koraanin ja profeetan sunnan ankarista käskyistä) sekä oletettavasti myös miestä väkevämpää, nykyajan fundamentalistiset muslimiterroristit ovat mitä ilmeisimmin seksuaalisesti nälkiintyneitä naimattomia miehiä. (Sanalla sanoen juuri sitä, mitä me Blogistanissa ja Nyyssilandiassa kutsumme alempitasoisiksi miehiksi: myös insinöörikoulutus sopii siihen pirtaan.) Luonnollisesti tällaisten poikien mielessä seksi on verrattain usein, kuten ikäluokka ja elämäntilanne edellyttää, joten länsi, jossa he ehkä ovat opiskelemassa tai jonka viihdekulttuuri tavoittaa heidän maansa, on heille ennen muuta sukupuolisten päiväunien kohde - aivan samalla tavalla kuin villin prostituution, sensuellisti strippaavien napatanssijoiden ja haaremielämän tyyssijaksi mielletty arabimaailma oli vuosisata takaperin lännessä seksuaaliromanttinen fantasiamaa. En väitä, että arabi-ATM:ien ongelmaa voitaisiin varsinaisesti ratkaista järjestämällä arabinuorukaisille humanistista koulutusta, mutta niin kauan kuin ainoa mitä lännestä koulutusta hakevat musliminuorukaiset tietävät lännestä on se, että siellä on tekniikkaa, rahaa ja seksiä, heidän on vähän liian helppo viettää koko lännessäasumisaikansa omituisessa kuplassa, johon mahtuu kyllä uskonnollislähtöisten syyllisyydentunteiden täyteisiä kontakteja lännen seksimaailman kanssa (ja on oikeastaan aivan yhdentekevää, ryhtyykö muslimipoika todella tekemisiin paikallisten maksullisten naisten tai ilmaishuorien kanssa vai pitäytyykö hän pelkässä ahdistuneessa runkkaamisessa sekä mahdollisesti teinipoikatyylisissä pakkohomoseksuaalisissa kontakteissa toisten ATM-arabipoikien kanssa, joka tapauksessa syyllisyydentunnot ja syvä ahdistus ovat varsin todennäköisesti suuri ongelma) sekä koneteekkariopintoja oppilaitoksessa, joka tietenkin on yhteiskunnasta erilleen aidattu ansari. Mutta oppivatko muslimipojat mitään sen maan arkielämästä, jossa he asuvat? Näkevätkö he tavallisten perheiden elämää? Entä uskonnollista elämää? Tutustuvatko he kirkkoihin? Islamin suhde kristinuskoon on tunnetusti kaksijakoinen: toisaalta kristityt ovat vääräuskoisia, toisaalta taas Kirjan kansaa ja pohjimmiltaan samaa porukkaa kuin muslimit, ja konservatiivisten kristittyjen kauhu ja ahdistus syntisessä nykymaailmassa muistuttaa kuitenkin paljon musliminuorukaisen hämmennystä vieraassa kulttuurissa, ja tällaisilla konservatiivisilla kristityillä on - jos he itse kykenevät voittamaan ennakkoluulonsa muslimeja ja näiden uskontoa kohtaan - mahdollisuus toimia jonkinlaisina sillanrakentajina muslimeihin päin, koska heidän arvostuksensa ovat muslimipojille kuitenkin verrattain tuttuja ja turvallisia ja kodikkaitakin ja tuntuvat muslimipojan näkökulmasta kuuluvan ymmärrettävän ihmisyyden piiriin.

En tiedä, onko ongelma varsinaisesti siinä, että arabit ja muut muslimit eivät saa humanistista koulutusta. Ongelma on pikemminkin siinä, että muslimeilla ei ole humanistista, kokonaisvaltaista mielenkiintoa lännen elämään ja kulttuuriin. Mielenkiinnon puuttuminen ei johdu mistään tyhmyydestä tai alempirotuisuudesta, vaan siitä, että ainoa länsi, jonka muslimi tuntee ja tietää, on populäärikulttuurin länsi. (Toki arabimaassakin on mahdollista olla kommunisti ja uusvasemmistolainen antikapitalisti: Pablo Neruda on ollut merkittävä arabialaisen osallistuvan runouden innoittaja. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä taipuvaisempi olen näkemään kuusi-seitsemänkymmenluvun vaihteen uusvasemmistolaisuuden ja siihen liittyvän kirjoittelun ja kirjallisuuden, johon toki olen aikoinani asianmukaisessa määrin tutustunut, eräänä länsimais-ylikansallisen populäärikulttuurihutun alalajina.) Siinä missä eurooppalainen ja amerikkalainen opiskelleisto lääkitsee tyydyttymätöntä kulttuurinälkäänsä ja postkolonialistisia omantunnontuskiaan kiinnostumalla voimaperäisesti kaikista kulttuuri-ilmiöistä ja -virikkeistä, joita eksoottisissa maissa on, niin afrikkalaisesta kuorolaulusta kuin muslimien suufiveljeskuntienkin musiikista, niin feng shuista kuin voodoosta, niin chilipippureista kuin kiinalaisista nuudeliruuista, - muslimille ainoat ulkomaiset kulttuurivaikutteet ovat läntistä populaarikulttuurihuttua, ja siinä vaiheessa kun hän alkaa kapinoida tätä huttua vastaan, hänellä ei ole lännen keskiluokan postmodernia kulttuurisupermarkettia, josta hän voisi valikoida haluamansa vieraat vaikutteet, vaan sen sijaan hänen ainoa vaihtoehtonsa "länsimaiselle rappiolle" on pako puhtaaseen islamiin.