En minä meryttä kiitä enkä rantoa rakasta

Connemaran rannikolla on hukkunut neljä iirinkielistä kalastajaa, kolme tosin toistaiseksi on vasta kadoksissa, neljännen ruumis on jo löydetty. Tiedä vaikka olisi meikäläisen kurssinaikainen majoitusisäntä joukossa. Se on koko vaarallinen tuo meren miesten homma, jolla suuri osa iirinkielisistä yhä elättää itsensä. Hukkuneiden suremiseksihan ne parhaat laulutkin on iiriksi sepitetty. Uhrien kunniaksi voisikin itse asiassa laulaa Anthony Rafteryn (1784-1835) laulun Eanach Dhúin, joskin siinä on hieman tähän tilanteeseen sopimaton säe nár bheag an tábhacht dúinn beirt nó triúr, joka tarkoittaa suunnilleen "kahdesta tai kolmesta ei olisi niin väliksi" - tämä siksi, että Rafteryn kuvaamassa tapauksessa hukkui kokonainen kirkkoveneellinen nuoria ihmisiä keskellä kirkasta päivää. Syy siihen onnettomuuteen oli muistaakseni, että veneeseen oli otettu eläimiä, luultavimmin lampaita - varmaankin markkinoilla myytäviksi - jotka sitten alkoivat riehua ja kaatoivat aluksen vuolaaseen jokeen.