Haamujen ohessa oikeakin päivitys

Pinserin listalla näkyy taas haamupäivityksiä: Jantusen Markkukaan ei ole kirjoittanut mitään sitten viikonlopun, mutta hänenkin päivitysbonuksensa näyttää sataa prosenttia. Blogger varmaankin taas pätkii, syttyilee ja sammuilee.

Petteri Jussilan kuolinuutinen olikin sitten aito, eikä pelkkää nettipalstojen huuhaata. Lienen paha ja ilkeä ihminen ja psykourttu, mutta edes pyhä periaate de mortuis nihil nisi bene ei saa minusta puristettua ulos mitään ylevää Jussilan muiston kunnioittamiseksi. Hänen kotisivunsa olivat sellainen nousukkuuden ja huonon maun monumentti purkkirusketettuine muskeliposeerauksineen - ennen muuta se taustalla sydämenlyöntien tahdissa sykkinyt rintalihaksisto osoitti jo herran olevan mer än lovligt narsistinen -, Vartiotorni-lehdestä vohkittuine kuvakielineen ja huonon markkinointisuomen törkeimpiä kömpelyyksiä ja luonnottomuuksia ryöstöviljelevine kielenkäyttöineen, että oli yksinkertaisesti mahdotonta erottaa inhimillistä ihmistä sen kokovartalotuotteistuksen ja bisnesbrändistäytyneisyyden takaa. Kun vielä tiedetään, että herra hankki miljoonaomaisuuden ternimaitokapseleita verkostomarkkinoimalla - siis myymällä vahvasti humpuukilta haiskahtavia luontaisravinteita soveltaen markkinointimenetelmää, jota pidetään itsessään epäeettisenä köyhien ihmisten riistona - niin valitettavasti minun on melkein yhtä vaikea surra häntä kuin Vera I:n on teloitettavaksi joutuvaa tshekan miestä.

Minua kyllä aivan todella ihmetyttävät nuo pintajulkisuuden ihmiset, Matti Nykäset, Jasminit ja Petteri Jussilat. Kaikki tuntuvat tuntevan toisensa - tämän ternimaitoliikemiehen sivuilla oli mm. sen Venäjällä kuuluisan suomalaisnäyttelijän kehuja Jussilasta - ja kaikki tuntuvat olevan niin typerää, vastuutonta ja epämiellyttävää väkeä, että en ole luultavasti omassa lähipiirissäni ikinä törmännyt mihinkään sellaiseen verrattavaankaan. En minäkään erityisen mukava tai kiva ihminen ole, mutta tuo julkisuus tuntuu edellyttävän ihmiseltä sekä tyhmyyttä että epämiellyttävää luonnetta - molempia siinä määrin, että tavalliset juntit eivät moiseen kykene. Ja kun Petteri Jussilan kotisivuja katseli, koko se kielenkäyttö sai voimaan pahoin, mutta vielä enemmän ihmetytti se, eikö mies todellakaan tajunnut miten falskin ja teennäisen vaikutelman teki. Tai toisaalta, ehkäpä minä vain en tunne liike-elämän kulttuuria. Ehkäpä kaikki nuo kömpelöt ja luonnottomat sanakäänteet ovat vain rituaalikieltä, koodia, josta todelliset bisnessudet tunnistavat toisensa.

Voihan se tietysti olla, että julkkikset ovat aidosti ystävällisiä ja sydämellisiä toisille julkkiksille. Meille taviksille he näyttäytyvät ylimielisinä öykkäreinä, koska meillä ei koskaan voi olla heille muuta kuin välinearvo; mutta toisilleen he pystyvät olemaan vilpittömästi reiluja, koska he ovat yhteiskunnassa samalla tasolla, jokaisella on toisen silmissä kaupallista arvoa ja statusta. Eiväthän he oikeastaan ole muuta kuin nykypäivän vastine aatelille.

Saa nähdä, miten leskelle tässä käy. Vainaja oli taannoin joutunut jonkin televisiotädin piinapenkkiin, joka oli ottanut puheeksi Jussilan liiketoimissa ilmenneet epämääräisyydet: ilmeisesti kyse oli ollut jonkinlaisista verotukseen liittyneistä epäselvyyksistä. Jussila oli piinapenkistä selvittyään nostanut kunnianloukkaussyytteen tätä televisiotoimittajaa vastaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kun mies nyt on kuollut, mahdolliset oharit ja kusetukset kaatuvat vaimon ja lasten niskaan.