O antypolskim rasizmie Finów

Edellisen merkinnän kirjoitettuani erehdyin nyysseihin, joissa käydään taas iänikuista keskustelua Karjalan palauttamisesta. Keskusteluun osallistuu yhtäältä Karjalaa takaisin vaativa äärioikeistolainen ja toisaalta uskomatonta neukkupropagandaa syytävä ikäkommunisti, joka tuntuu täysin kritiikittä uskovan mitä tahansa sontaa, jos siihen sisältyy oikea poliittinen kallistuma. Meinasin saada äsken todella riemunkirjavan sätkyn, kun huomasin, että tämä tyyppi väitti saksalaisten sijoittaneen tuhoamisleirinsä Puolaan, koska puolalaiset kuulemma olivat saksalaisiakin juutalaisvastaisempia. Miehen puheet ovat peräisin suoraan Lublinin komitean propagandasta vuodelta 1944, mutta ilmeisesti hän on hankkinut mielipiteensä lukemalla neuvostokenraalien muistelmia. Luonnollisestikaan näiden kenraalien muistelmissa ei kerrota sitä, minkä Vasili Grossman näyttää Elämässä ja kohtalossa - että kun saksmanni oli miehittänyt Neuvostoliiton länsiosat, paikalliset juutalaiset huomasivat yhtäkkiä menettäneensä suuren osan ystävistään, jotka innon voimalla riensivät ilmiantamaan heitä saksalaisille: hei germanski, vie tuo keskitysleiriin, se on zhid! Puhumattakaan siitä, että kun Grossman itse laati laajan raportin saksalaisten tekemistä juutalaisten joukkomurhista Neuvostoliiton alueella miehityksen aikana, raportti heitettiin suoraan roskakoriin. Neuvostoliittoa kiinnosti shoah tasan tarkkaan niin kauan, että saatiin propagandamateriaalia saksalaisia fasisteja vastaan käytyyn "suureen isänmaalliseen sotaan" (koska fasistien käyttämissä menetelmissä ei venäläisen bolsevikin mielestä sinänsä ole mitään pahaa, jos niiden kohteeksi joutuu joku muu kuin venäläinen bolsevikki, koko sana "fasisti" on venäjän kielessä lähinnä rasistinen haukkumasana "ulkomaalaiselle, josta me venäläiset emme pidä", jas juutalaisen haukkuminen natsiksi ja fasistiksi onnistuu venäläiseltä erinomaisesti). Olihan Stalinilla oma juutalaisvainokin suunnitteilla, mutta kerkisi viiksiville heittää veivinsä ennen kuin sai sen alkua pitemmälle.

Näinä aikoina, kun maanpetoksellisen ajattelun levinnein ja vaarallisin muoto on kyvyttömyys erottaa Suomen ja Yhdysvaltain kansallista etua toisistaan, on opettavaista nähdä, että perinteisen äärivasemmiston merkittäviin ominaisuuksiin kuului, ei suinkaan Suomen edun asettaminen toiselle sijalle johonkin proletaariseen internationalismiin nähden, vaan isovenäläisen nationalismin omaksuminen omaksi maailmankatsomukseksi. Kommunismi tuotti ehkä Suomessakin joissakin muodoissaan vallan pätevää suomalaisen nationalismin totalitaaristen piirteiden kritiikkiä, mutta toisaalta kommunismiin kuului oleellisena osana täysin nationalismin luonteinen uskollisuus Neuvostoliitolle, enkä tarkoita tässä Neuvostoliittoa kommunistisen liikkeen päämajana, vaan Neuvostoliittoa valtiona ja Venäjän imperiumin omanaikaisenaan ilmenemismuotona, jolla oli aatteellisista asioista riippumattomia valta- ja geopoliittisia intressejä. Ainakin teoriassa pystyn kuvittelemaan sellaisen kommunistin, joka ymmärtää Neuvostoliiton "venäläisten etujen" ja sen "kommunististen etujen" olevan kaksi ongelmallisesti yhteensovitettavaa eri asiaa ja joka selittää sitten itselleen, että Neuvostoliitto joutuu aika ajoin poikkeamaan "kommunististen intressiensä" linjoilta "venäläisten intressiensä" vuoksi, mutta että Neuvostoliitto kuitenkin "vilpittömästi yrittää parhaansa" asettaakseen kommunistiset etunsa venäläisten etujensa edelle, ja että Neuvostoliitto siksi kaikesta huolimatta ansaitsee solidaarisuutemme. Valitettavasti näyttää siltä, että olen ottanut vanhan kansan kommunistit liian vakavasti ja uskotellut itselleni vähän liikoja heidän älyllisistä kyvyistään, sillä ainakin uutisryhmän kommunisti asettuu kritiikittä nimenomaan Neuvostoliiton "venäläisten" intressien kannalle esimerkiksi tässä Varsovan kapinan asiassa.

Kommunistin asennetta puolalaisiin voidaan pitää yksiselitteisesti rasismina, kun hän väittää puolalaisia suuremmiksi juutalaisten teurastajiksi kuin saksalaisia konsanaan. Vaikka Puolassa oli ja on antisemitismiä, jostain kumman syystä mm. Israeliin juurtunut kummallinen käsitys puolalaisista erityisen pahoina antisemiitteinä on liioiteltu ja epäoikeudenmukainen - esimerkiksi Unkarissa antisemitismi on saamieni tietojen perusteella yhteiskunnallisessa keskustelussa ja korkeakirjallisuudessa (esim. Sándor Csoóri) selvästi hyväksytympää kuin Puolassa. Puolalaiset kuitenkaan tuskin pärjäävät tässä lajissa venäläisille, joiden antisemitismi perustuu varhaisen kristillisen kirjallisuuden juutalaisvastaisuuteen ja on ideologista ja uskonnollista - Puolassa taas juutalaisten panosta maan kulttuuriin, esim. paikallisten juutalaisten, puolankielisten kirjailijoiden työtä on valistuneissa piireissä arvostettu ja arvostetaan. Itse asiassa tsaarin salainen palvelu oli yksi antisemitismin törkeimpiä lietsojia, eikä Neuvostoliitto merkinnyt käännöstä oleellisesti parempaan. Näyttääkin siltä, että kommunisti on omaksunut Neuvostoliiton venäläisten intressien edellyttämän puolalaisvastaisuuden, ja hänen huolensa juutalaisten kohtalosta Puolassa on tyypillistä tekopyhää neukkupropagandaa.

Äärioikeistolaiselle Karjalan takaisin kinuajalle sitä vastoin Karjala on viimeinen epäoikeudenmukaisuus tai rajansiirto, joka muka on jäänyt korjaamatta Itä-Euroopan murroksen jälkeen. Tämä on tietysti silkkaa potaskaa alusta loppuun, mutta "historiatietoisuudellaan" ylpeileville Karjalan palauttajille tästä oppilauseesta on tullut propagandarummutuksen myötä ilmeisesti jumalallinen totuus, jota ei saa kiistää. Kaiken lisäksi ainakin tälle nyysseissä saarnaavalle on aivan itsestään selvää, että Länsi-Eurooppa muka olisi innokas hyvittämään Suomelle tämän "petoksen" ja "vääryyden", ikään kuin se olisi kauhean paljon tärkeämpi kuin se petos ja vääryys, jonka takia Tsekkoslovakia ja Puola joutuivat Ryssän anturan alle puoleksi vuosisadaksi. Tätä tällaista on vaikea nähdä muuna kuin implisiittisesti slaavilaisvastaisena, vallankin puolalaisvastaisena rasismina, koska sen taustalla väijyy lausumaton ajatus, että mm. puolalaiset jotenkin ansaitsivat kohtalonsa, mutta että meille "oikeutta" myöten kuuluu jotain parempaa.