Tikuton tiistai

Kummitytön koulunloppututkinnot alkavat huomenna. Täytynee kirjoittaa henkeä nostattava kirje (inhoan sanaa tsemppi, joka oli urheiluhullujen koulukiusaajien kieltä - itse asiassa voisin lopettaa suomen kielen puhumisen, kirjoittamisen, lukemisen ja ymmärtämisen vain siitä ilosta, ettei tarvitsisi joutua moisen oksetuksen kanssa tekemisiin), vaikka laiskottaa aivan toivottomasti. Mutta lapsen takia pitää yrittää, kuten entinenkin perheenäiti sanoi.

Blogimaailman ylimmän tason mies on näköjään ylennyt aviosäätyyn. Vaimo, kuten tiedämme, on oikea ihminen, eikä (hyi olkoon) suomalainen nainen. Jaloilla herroilla on arvoisensa naiset. Onnea nyt sitten Plökistäkin, vaikka saamiemme tietojen mukaan kyseessä onkin lähinnä jo käytännössä voimassa olleen asiaintilan varmistaminen. Mielenkiintoista on havaita, että Markku on nuoruutensa lapsuusvuosina saanut tietonsa ihmisen seksuaalisuudesta hyvin samantyyppistä kiertotietä kuin minäkin. Tähän voisin lisätä, että päästyäni jyvälle seksuaalisuudesta minulla oli hyvin pitkään sellainen luulo, että ihmiset ovat sukupuoliyhdynnässä kerran jokaista lasta kohti, ja arvelin, että kyseessä oli suuri ja juhlallinen seremonia, johon entisinä aikoina varmaankin on kutsuttu koko kylä katsomaan. Muunkinlaisia outoja harhakäsityksiä minulla on seksuaalisuudesta elämän varrella ollut, esimerkiksi sellaisia, että sillä olisi jotakin tekemistä romanttisen rakkauden kanssa. Mutta kyllä on elämä sen jälkeen paljon opettanut, vaikkei juurikaan naimaan.