Vanhemmaksi vähällä vaivalla

Irlantilainen kummityttöni kaukorakastui minuun ja masentui kun kerroin että a) viisitoistavuotias on aivan liian nuori rakastumaan aikuiseen mieheen ja b) minulla on jonkinasteinen viritys näköpiirissä muutaman vuoden takaisen, syvästi kunnioittamani ystävättären kanssa (tätä enempää en kerro, minullakin on oikeasti blogin ulkopuolista yksityiselämää). Hän tuntui olevan aikeissa lopettaa kirjoittelunkin kun oli niin mustasukkainen; kyllähän hänellä olisi siihen ollut oikeus, minua olisi kyllä surettanut jos hän olisi lakannut kirjoittamasta ennen kuin minä olisin ehtinyt opettaa hänelle hyvää iiriä (ja kertoa kaikki jutut isoäidistä). Nyt hän on jo hyväksynyt, että pidän häntä ennen muuta lapsena, melkein kuin omana. Ja tosiaan hän on syntynyt vuonna 1989, eli jos ensirakkauteni ei olisi mennyt niin pahasti poskelleen kuin se meni (tosin se oli sillä kertaa ihan oikeasti minun syytäni), hän voisi olla minun lapseni.

Ja ihan kivaa minusta on olla kummisetänä pikkutytölle. Erityisen mukavaa on, että saa nauttia vanhemmuuden hyvistä puolista (joku arvostaa, rakastaa, kunnioittaa, ihailee esikuvana ja kysyy neuvoa, ja muistelee ja suree sitten kun heitän kampiakselin lopullisesti järveen) joutumatta kärsimään huonoista puolista (vauvan vaippojen vaihto ja murrosikäisen kiukunpuuskat). Alkakaa tekin etäkummeiksi. Pedofiilit älkööt vaivautuko.

Niin, ja tarkemmin ajatellen: minulla on nyt lapsi, jota minun ei tarvinnut laittaa alulle minkään saakelin naisen kanssa, eikä varsinkaan harrastaa jotain helkutin seksiä. Ihmisten pitäisikin muuten lisääntyä silmikoimalla tai oksastamalla. Minä oksastaisin itsestäni heti kokonaisen klaanin pikku-Panuja joille puhuisin pelkkää iiriä. Eikö olisikin pelottava tulevaisuudennäkymä, mpähähähähähä!

Irlantilaiset pikkutytöt muuten ovatkin todella herttaisia. Bussit ovat aina täynnä kaksitoistavuotiaita hyvin vakavan näköisiä tyttöjä camóg-maila kainalossa, ja niillä on oikeat asialliset vaatteet päällä, eikä mitään alaikäisten prostituoitujen tamineita. Hyvä on, kyllä Irlannissakin näkee kaduilla kännisiä lapsia. Mutta siellä öyhöttäjät ja hutsut eivät ole se koko nuorisokulttuurin suuntaa antava luach réamhshocraithe (suomeksi default value, heheheh). Viisitoistavuotias saa olla lapsi, ja ainakin hänen ei tarvitse olla uskovainen tai muun poikkeavan mikrokulttuurin jäsen ollakseen jotain muuta kuin örseä öyhöttäjä tai lutkaloinen.