Alamaailman ahdistunut

Öylöisnäpänä, siis eilen, yhytin muuten Turun kaupunginkirjastossa Ivan Hlinkan ja yhteisen tuttavuutemme, jonka tänäisesti ristin peitenimellä Usko Lapinneva; ja lähdimme kolmestaan valumaan poispäin keskustasta. Tuomiokirkkosillan korvassa törmäsimme nuorehkoon mieheen, joka katsoi vauhkosti meitä kutakin silmiin ja yritti hätäisesti puhuen tehdä jonkinlaista kännykkähuijausta - selitti, että halusi lainata kännykkää käyttäen siinä omaa korttiaan. Hänellä oli selvästi hirmuinen hätä, ja hänen kasvonsa olivat turvoksissa. Vasemman - hänen näkökulmastaan vasemman - silmäkuopan alareunaa pitkin kulki tuoreehko haava, joka vaikutti pikemminkin puukolla viilletyltä kuin kolhun tuloksena syntyneeltä. Hän puhui tukkoisella äänellä, ikään kuin häneltä olisi hakattu nenä verestä tukkoon ja suukin turvoksiin. Puheesta oli vaikea saada selvää.

Minä katsoin hänen lävitseen - eikähän minulla kännykkää ollutkaan - Ivan ja Uskokin kuittasivat hänen lähentymisensä samansisältöisin vastauksin. Oli ilmeistä, että hän yritti varkautta, mutta yhtä ilmeinen oli hänen akuutti hengenhätänsä, ja sekin oli selvää, että hänet oli juuri pahoinpidelty vakavasti ja hänellä oli syytä pelätä henkensä puolesta. Kenties asialla olivat olleet venäläiset rikolliset, kenties jokin muu liiga. Nyt hän sitten yritti kännykkävarkautta täysin läpinäkyvällä ja säälittävällä tempulla, kenties jotain huumevelkoja maksaakseen. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa poliisille, jonka käsiin joutuminen oli siinä tilanteessa paras vaihtoehto tämän miehenkin näkökulmasta. Mutta tilanne oli niin absurdi, että tajusin tulkita sen vasta myöhemmin.

Kohtaamani alamaailman edustajat ovat säännöllisesti olleet hätääntyneitä ja itkuisia. Usein he ovat kuvitelleet minua huumekauppiaaksi tai huumeväen edustajaksi muutenkin. Eräs aivan pihalla ollut narkkari, joka ei saanut edes artikuloitua puheitaan, yritti joskus vuosikymmen sitten Turun kaupunginkirjastossa puhua itseään asumaan nurkkiini (!). Eräs toinen taas kiehnäsi ympärilläni samoina lamavuosina siinä kahvilassa, jonka nimi nyttemmin on Romeo - tuolloin se taisi olla jotain muuta, ja nykyisen ulkomaalaisen nuorukaisen sijasta tiskin takana toimi tylynnäköinen hollantilaisniminen kaunotar - ja yritti ynisten ja olemassaoloaan anteeksi pyydellen ostaa minulta hasista. Kun sanoin, ettei ollut, hän ei uskonut, epäili vain, etten luottanut häneen, ja yritti itkuisen kaunopuheisesti herättää minussa luottamusta. - Yksi syy siihen, miksi en oikein usko kannabisyhdistyksen puheisiin kyseisen myrkyn vaarattomuudesta, ovat nämä itkuiset kamanpummaajat, joihin joskus törmää. Niillä on selvästi pahoja vieroitusoireita ja todella paha riippuvuus. Toisaalta sekin lienee mahdollista, että he ovat todellisuudessa koukussa johonkin vahvempaan, ja kannabiksesta puhumisen on tarkoitus toimia vain keskustelunavauksena, jolla juttua koetaan johdatella kovempiin aineisiin. Tai sitten he haluavat kannabista helpotukseksi sen kovemman aineen aiheuttamiin vieroitusoireisiin.