Seanchas Cléire

Conchúr Ó Síocháinin Seanchas Cléire on todellinen elämäni murheenkryyni: iirinkielinen kirja, jonka olen onnistunut hukkaamaan jo kaksi kertaa lukematta sitä loppuun - tarkoitan siis, että olen kadottanut jo kaksi kappaletta ehtimättä lukea (ja panuta) niitä puoltaväliä pitemmälle. Toisen kerran niin kävi pari viikkoa sitten, kun kanniskelin kirjaa taskussani vakaana aikomuksena saada se hoideltua loppuun. Kirja on sitä tavallista iirinkielisen maaseudun kirjallisuutta, eli kokoelma kalastajan muistoja ja omaelämäkertaa maustettuna työtapojen kuvauksella - joten se on erinomaista tavaraa sille, joka haluaa oppia puhumaan iiriksi konkreettisista asioista konkreettisin sanoin. Kaiken lisäksi se on Cape Clearin saaren murretta, yhtä niistä sirpalemurteista, joilla on saatavissa erittäin vähän materiaalia. Itse asiassa tiedän tasan kaksi muuta kirjaa: ystäväni Marion Gunnin capeclearilaisen folkloren kokoelma Céad Fáilte go Cléire, jonka hän on omistanut Gaelic-L -sähköpostilistalle eli meidän lyömättömälle porukallemme (minä en tosin ollut vielä silloin mukana) ja sitten se täällä mainostamani An Teanga Bheo -sarjassa ilmestynyt murreopas. (Milloinkahan saamme samanlaiset oppaat Pohjois-Mayon ja Ring of Waterfordin murteisiin?)

No niin, kun toinenkin kappale katosi, suutuin itselleni siinä määrin, että tilasin raivoissani - en vain yhtä, vain kolme kappaletta Seanchas Cléireä. Tänään ne saapuivat, ja tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi kolme samaa kirjaa kainalossa. Onneksi kirja on pieni eikä maksa paljoa aikakauslehteä enempää.

Luetaan sitten se loppuun, ja jos onnistun olemaan hukkaamatta kaikkia kolmea kirjaa, voin varmaan lahjoittaa ylimääräiset iirin nettikurssini menestyneimmille opiskelijoille. Valkkasin kolmikosta huonokuntoisimman panuttavaksi. Kaksi muuta jääkööt kaappiin varalle.

PS. Koska tiedän parinkin henkilön tätä lukevan, jotka aikovat vääntää asiasta vitsiä, vastaan heti: ei, Conchúr Ó Síocháin ei kerro turpeen kiskonnasta. (Selitys: Yleensä paikkansapitävän sisäpiirivitsin mukaan jokaisessa iirinkielisessä maaseutumuistelmassa on ainakin yksi luku otsikoitu Ag Baint Mhóna, Turvetta kiskomassa.)