Viikonluppo

Hohhoijaa. Oli kunnianhimoiset suunnitelmat kirjoittaa puhtaaksi lisensiaattityötä, mutta kun ei ole jaksanut työstää edes likaiseksi niitä viime viikon alussa tehtyjä muistiinpanoja Johannes Bobrowskista ja Hermann Kantista. Oma kappaleeni Der Aufenthaltista on yhä piilossa jossain, mutta löytyihän sellainen kaupunginkirjastosta, joten sain kokoon haluamani tiedot.

Perjantaina juhlin palkkapäivää investoimalla huikeat yhdeksän bryssänruplaa Miles Vorkosigan -seikkailuun Cetaganda, joka tosin piti ostaa yksissä kansissa jo lukemani Ethan of Athosin kanssa. Lisäksi kokoomaniteessä tuli bonuksena yksi Borders of Infinityn novelleista, Labyrinth. Cetaganda oli valitettavasti huonompi kuin odotin, se oli niitä salapoliisiromaani-Vorkosiganeja. Salapoliisijuoniin perustuvat Vorkosigan-romaanit eivät toimi kovin hyvin, ainakaan salapoliisiromaaneina - edes niin hyvin kuin niiden kuuluisi - koska en ole itse osannut kertaakaan lukea niitä sen salapoliisijuonen kannalta, siis vihjeitä seuraten ja pohtien. Räiske, pauke ja galaktispoliittiset juonet sekä murhaajia karkuun juokseminen onnistuvat Bujoldilta huomattavasti paremmin. No jaa, ei tämä tarkoita että niitä ei kannattaisi lukea.

Niin, ja nyt tuli sitten lopultakin vilkaistua sitä Dickensin Kahden kaupungin iirinnöstä, joka on kerännyt nurkassa pölyä jo pari vuotta. Vanha oikeinkirjoitus (ainoa vitsi, joka löytyy Niall Ó Dónaillin iirin sanakirjasta, on se, että sanalle searbhónta annetaan vanhan oikeinkirjoituksen mukaisena varianttina muoto searbhoghantaidhe, jonka täytyy olla liioittelua jopa vanhan oikeinkirjoituksen mukaan - luultavasti yhdestä ainoasta käsikirjoituksesta löytynyt hyperkorrekti kirjoitustapa, jota sanakirjatiimi iltakaljoissaan piti hauskana ja päätti tunkea sen kirjaan mukaan ihan piruuttaan) menisi vielä, mutta sen pitää sitten vielä olla kirjoitettu sillä vanhalla kirjasimistolla, jonka tankkaaminen on oikeasti aika rasittavaa. Mutta käännös on enimmäkseen hyvä, rikasta ja kaunista Ulsterin iiriä - kääntäjän nimi on kyllä ihan outo - vaikkakin alkutekstin vaikutus näkyy, ei niinkään anglisismeina kuin iirille epätyypillisinä pitkinä ja mutkikkaina virkkeinä.