Kafka revisited

Eriasteiset isänmaanystävät ne vain jaksavat jauhaa siitä, kuinka lepsut maahanmuuttomääräykset meillä muka on ja kuinka tänne muka tunkee jos jonkinlaista taatelintallaajaa löpsäyttelemään paksuja huuliaan julkisilla paikoilla. Miten sen nyt ottaa. Toinen iltalärsäkkeistä kertoi, että joku nuori mimmi, joka meni naimisiin suomalaisen ammattikoulukaverinsa kanssa, on joutumassa karkotetuksi Venäjälle. Kiltsi tuli tähän maahan kymmenvuotiaana pikkutyttönä kun joku kiltti pohjoiskarjalainen täti otti asiakseen auttaa lähialueen orpokotien lapsia ja otti hänet hoiviinsa. Pikkuhiljaa tyttö sitten juurtui Suomeen eikä taida enää juuri puhua venäjääkään. Nyt hänellä on jo ammatti ja koulutus ja kaikki - suomalaisesta koulusta hankittuna - ja aviomies - suomalainen. Mutta jonkin ääliömäisen kafkamaisen määräyksen vuoksi tyttöä ollaan karkottamassa Venäjälle, missä hänellä ei ole kotia, turvaa, sukulaisia eikä yhtikäs mitään - hänhän on orpokodin tyttö, joka olisi luultavasti päätynyt katulapseksi ja huoraksi Pietariin, jos suomalainen ottomummo ei olisi ottanut häntä hoiviinsa.

Samanaikaisesti jonkin Suomessa auto-onnettomuudessa surmansa saaneen inkeriläispariskunnan lapsia ei kuulemma saa jättää vähän yli 60-vuotiaiden venäläisten isovanhempien hoiviin, koska niin vanhat ihmiset eivät muka selviydy lasten hoitamisesta. Lapset kuuluisi kuulemma ottaa suomalaisten lastensuojeluviranomaisten huostaan, vaikka he ovat ilmeisesti ummikkovenäläisiä. Eli siis: venäjää puhuvat lapset raastetaan väkisin isovanhemmiltaan ja sijoitetaan umpisuomalaisiin perheisiin kuin mitkäkin huutolaiset (tai kuin Australian alkuasukkaiden lapset, jotka "pelastettiin" biologisilta vanhemmiltaan valkoisiin australialaisperheisiin), ties millaisten pottunenäisten ja juoppojen ryssänvihaaja-pedofiilitsuhnakasvatusisien armoille; mutta nuori ammattipätevyyden hankkinut nainen, joka on täysin tähän maahan juurtunut ja jolla on jo aviomies, karkotetaan tyhjän päälle Venäjälle.

Molemmat tapaukset tuovat muistoja mieleen. Minut kasvattivat isovanhemmat, jotka olivat reilusti yli kuudenkymmenen kun minä synnyin, nämä venäläiset lapset taas ovat jo ilmeisesti kaikki puhekykyisessä iässä ja useimmat koulussakin. Ja koska minä seurasin henkikirjoituspaikkakuntani osalta äitiäni, joka joutui muuttamaan vuodesta vuoteen paikkakunnalta paikkakunnalle kieltenopettajasijaisuuksien perässä, en ollut koskaan virallisesti kirjoilla Varkaudessa, vaan milloin missäkin, ja kuolu... öhh, kouluviranomaiset antoivat aina kautta rantain ymmärtää, että minun ei olisi pitänyt käydä kouluja ollenkaan siellä missä kävin. Vaikka olin jo kolmannen polven varkautelainen, kaikki koulukaverit - vanhempansa vasta viidakkopuskasta kaupunkiin muuttaneita savolaisia paskahousuja - olivat virallisesti minua varkautelaisempia. Luo siinä sitten identiteettiä ja kotiseuturakkautta, saatana!

Mutta pystyn kyllä liiankin hyvin kuvittelemaan, millaista olisi, jos koko kouluvuosien ajan yläpuolella leijuisi mustana pilvenä tietoisuus siitä, että olet venäläinen ja pysyt, sinulla ei ole mitään itsestäänselvää oikeutta elää täällä - kuten ei minullakaan Varkaudessa. Ja aika ajoin ajatus hyväätarkoittavista "tätileistä"¹⁾, jotka tulevat inhottavaa savoaan viäntäen viemään minut pois isovanhempien luota, tuntui pelottavan todelliselta.

¹⁾ "tätile" = savoksi murtava lapsia kiusaava valkotakkinen julkisen vallan naispuolinen edustaja, joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa "tätinä" ja joka vaatii lasta näyttämään, sanomaan, kertomaan "tädille" - paskahoususavon kielellä "tätile" - milloin mitäkin. ("Tantara" tarkoittaa samaa, muttei ole savoa.)