Uskomatonta potaskaa Lumikilta

Lumikilta tulee taas kerran niin uskomatonta skeidaa että tukka nousee pystyyn:
Sebastyne ei ole enkeli, vaan hän edustaa - ainakin minun mielestäni - tätä uutta naiskulttuuria: särmää ja aggressiivista lähestymistapaa. Mutta ei hän naisena ole yhtään sen huonompi kuin ne miehet, jotka kovaan ääneen julistavat inhoaan läskejä naisia kohtaan ja heittelevät arvostelevia huomautuksia naisten rinnoista ja pepusta. Miksi miehelle on helpompi sallia "rumien" naisten törkeä mollaus, ja miksi naiselle on vaikeampaa sallia vaativuus ja valikoivuus kumppanin suhteen? Missä suhteessa valikoiva mies on ihmisenä parempi kuin valikoiva nainen?

Kuka muka on julistanut inhoaan läskejä naisia kohtaan? Minä olen aika monessa yhteydessä sanonut rakastuneeni viime syksynä ylipainoiseen naiseen ja itkeväni vieläkin hänen peräänsä. Kuka muka pitää valikoivaa miestä ihmisenä erityisen hyvänä? Eivät ainakaan ATM:t. Mies, jolla on varaa valikoida, on YTM, eli hänellä piisaa naisia kuin meren mutaa, ja kun kerran naiset hänen ympärillään parveilevat, niin juuri he tuntuvat olevan se porukka, joka arvostaa tällaisia miehiä.

Niin Lumikki, Tiramisu, Birdy kuin ns. osallistuvat naiset tuntuvat potevan jonkinlaista käsittämätöntä olkinukkesyndroomaa. Kun miehet oman kouriintuntuvan, tuskallisen kokemuksensa pohjalta esittävät johtopäätöksiään naissukupuolen nykykulttuurista ja käytöstavoista, naiset lyövät miestä välittömästi päähän jonkinlaisella mieskarikatyyrilla - huoria ostelevalla, naisia hakkaavalla ja ylipainoisia tyttöjä pilkkaavalla mieshirviöllä- jota kukaan ei oikeasti ole koskaan tavannut todellisuudessa, ja jolla ei ole paljoakaan tekemistä realisesti eksistoivien miesten ja heidän todellisen luonteensa kanssa. Koska Lumikki on kykenemätön asettumaan miehen asemaan ja luultavasti kliinisin kriteerein luonnevikainen, hän ei tietenkään kykene luopumaan olkinukeistaan ja miettimään asioita sen sijaan todellisten miesten kannalta: kun on pipetillä annettu niin ei voi edes lusikalla vaatia. Huolestuttavaa on se, että tällainen luonnevikainen menettely ei rajoitu yksinomaan häneen. Jopa monet miehetkin - tyypillinen esimerkki on keskusteluryhmistä ja Henryn kommenteista tuttu Miikka Lahti - ovat antaneet aivopestä itsensä kuvittelemaan, että näitä hirviömiehiä muka on olemassa. Ei niitä ole, paitsi ylimpien YTMien joukossa: heillehän naiset antavat anteeksi aivan kaiken. Tämän maailman Miikka Lahdille ei kuitenkaan ole aivan selvää, että tämä myytti hirviömiehestä on se ruoska, jolla heitä itseään - tavallisia kunnon miehiä, jotka ovat huomaamattaan antaneet syrjäyttää itsensä ATMiksi - pidetään ruodussa.

Kaikki miehet on nykyään aivopesty profeministiskeidalla. Jopa skinheadit ja puolirikolliset rasistit yrittävät nykyään iskeä naisia vetoamalla siihen, että ovat tasa-arvohenkisiä pohjoismaalaisia, eivätkä mitään naisia sortavia kumihuulia ja rättipäitä. Valikoiva öykkärimies ei missään tapauksessa kuulu miesten valtavirtaan, ja se, että Lumikki kuvittelee jotain muuta, kertoo vain hänen elelevän jossain sikarikkaiden, luonnevikaisten öykkärien maailmassa, jolla ei ole mitään tekemistä tavallisten tallaajien (= valkokaulusproletariaatin) elämän kanssa.

Markku sanoi mielestäni ihan paikalleen, kun hän linjasi erääksi yksinäisyyden syyksi sen, että niin kutsutut ATM-miehet eivät harkitsekaan kumppanikseen esimerkiksi 50 kiloa ylipainoista naista. Täällä on paljon luettu yksinäisten ja itsensä osattomiksi kokevien "ATM"-miesten valituksia. Mutta kuka antaa äänen niille naisille, jotka ovat yksin? Joilla ulkonäöstä johtuva kiusanteko on johtanut parantumattomaan ujouteen ja lukkiutumiseen neljän seinän sisään? Joilla ei välttämättä ole tietotaitoa tai mahdollisuutta vuodattaa kokemuksiaan ulos näppiksen ja werkon kautta? Markku perääntyi tosin lopussa ja lisäsi, että huolimatta tästä aiheellisesta kritiikistä, yksinäisen ATM:n asema on todella tukala. Ihan varmasti kyllä, mutta millä tavalla esimerkiksi 50 tai 80 kiloa ylipainoisen naisen asema on yhtään helpompi?

Itse asiassa meillä Suomessa on aika vähän sairaalloisen ylipainoisia naisia. Olen tuntenut täällä Turussa yhden sellaisen, ja hän oli iloinen ja pirteä ihminen, jolla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia löytää sänkykavereita. Luultavasti myös pysyvän seuran hankkiminen olisi onnistunut. (Niin, ja minä tosiaan en itsekään erityisemmin kammoa ylipainoisia naisia.)

Tosiasia on, että ala-arvoinen, öykkärimäinen ja viheliäinen käytös sallitaan naisille aivan toisella tavalla kuin miehille. Jos joku mies kohtelisi naisia niin viheliäisesti kuin Sebastyne, Tira tai Misu miehiä, hänet savustettaisiin ulos nimenomaan miesyhteisöstä: hän saattaisi saada joltakulta muskelihemmolta vieläpä turpiinsa muiden miesten kannustaessa vieressä. Miesten taipumus parisuhdeväkivaltaan saattaa osaltaan johtua siitä, että mies on oppinut suuttumaan ja lyömään ihmistä, joka valehtelee ja öykkäröi alhaisesti. Naisille öykkäröinti taas on niin luonnollista ja itsestään selvää, että he öykkäröivät parisuhteessakin, ja sitten tulee turpiin - syystä. Ei se mikään sattuma ole, että esim. Birdy ajelehtii hakkaajamieheltä toiselle.

PS. Lumikki kysyy, missä kulkee sievästi kurvikkaan ja ällöttävän läskin raja. (Hän käytti itse ilmausta sinivalas, jota en itse käyttäisi, enkä ole ikinä käyttänyt, kestään naisihmisestä. Tuntuukin siltä, että L. projisoi oman halveksuntansa ylipainoisia naisia kohtaan meihin miehiin. Ylipäätään naiset syyttävät aina meitä miehiä oman keskinäisen kiritys- ja kiristyskulttuurinsa julmista säännöistä.) Vastaus: lihavuus alkaa olla epäseksikästä silloin kun se aiheuttaa yhdynnälle mekaanisen esteen. Tasaisesti kroppaan jakautunut 10-20 kilon ylipaino naisessa ei erityisemmin häiritse minua, ainakaan jos tyttö on ystävällinen ja fiksu. Enemmän olisin moisessa tilanteessa huolissani neidon terveydestä. Koen pyöreähköt tytöt seksikkäiksi jo siksikin, että koen heidän olevan markkina-arvoltaan sopivammin hollilla kuin hoikkien ruipeloiden.