Huolestuttavaa

Ne pirun loistavan polun polkijat, los senderistas, ovat taas alkaneet hillua Perussa, ja kirjeenvaihtoystävättärestäni ei ole pariin päivään kuulunut mitään. Minä en yhtään pidä tästä...

Muuten olen jo kauan ollut sitä mieltä, että marxilaisuus yleensäkään ei ole Latinalaisessa Amerikassa johtanut mihinkään erityisen hyvään. Marxilaisuus on trioerektuslainen insinööriuskonto - silloin kun se oli voimissaan, se vetosi suuresti juuri insinööreihin ja luonnontieteilijöihin - joka tarjoaa memetiikkatyyppisen sapluunan kaikkien asioiden selittämiseen: ei se nyt teoreettisena viitekehyksenä ole sen kelvottomampi kuin monet muutkaan yhteiskuntatieteissä sovelletut, mutta se on huonoa politiikkaa samalla tavalla kuin kaikki joustamattomat ja epäpragmaattiset viitekehykset ovat huonoa politiikkaa. Latinalaisessa Amerikassa ongelma on ollut pikemminkin maareformin puuttuminen: Latinalaisen Amerikan maat ovat maatalousvaltaisia maita, joissa maankäyttö on epäoikeudenmukaisesti jaettu. Marxilainen sanahelinä työläisistä ja kapitalismista sopii erittäin huonosti oloihin, joissa kaivattaisiin pikemminkin Irlannin Maaliigan kaltaisia ilmiöitä.

Intiaanin "vapauttaminen" espanjaa puhuvien marxilaisten ehdoilla on loppujen lopuksi vain yksi imperialismin muoto: Pablo Nerudan runossa "käpertyy intiaani elävältä", mutta intiaani, joka käpertyy elävältä, ei pääse itse puhumaan eikä esittämään asiaansa omasta näkökulmastaan - ja jos hän pääsisi, hän luultavasti puhuisi marxilaista liturgiaa, koska Neruda ei oikeasti tiedä eikä välitä tietää, mitä intiaanit itse haluavat. Senderistat yrittivät "vapauttaa" erään Perun intiaaniheimoista tappamalla näiden päällikön - luokkasotaa nääs. No, intiaanit eivät nähneet asiaa ihan näin, vaan ottivat asiasta superhypermaximegaherneen nenäänsä, kävivät hakemassa sen isomman viidakkovesurin ja tekivät muutamista senderistoista päätään lyhyempiä ja ajoivat loputkin mäkeen. Hähä.