AAARRRRGGGH!

Jantusen Markku käytti nettipäiväkirjassaan täysin älytöntä ja tarpeetonta sanaa litmustesti. Olen itse pitänyt tuon idioottimaisuuden käyttöä merkkinä sen sortin tyhmyydestä ja sivistymättömyydestä, jota Trio Erektuksen pojat kutsuisivat "humanismiksi", eli kun ihmisellä ei ole minkään valtakunnan luonnontieteellistä yleissivistystä, niin sitten omaksutaan omaan sanavarastoon englannin luonnontieteellisiä termejä. Uskokaa nyt jumankeppastiina, että emerald on suomeksi smaragdi, sodium on suomeksi natrium ja potassium on suomeksi kalium. Tuo lithmus test -ilmauksen vääntäminen "litmustestiksi" on samaa sarjaa. Jos pojat olisitte edes peruskoulun kemian tunnilla jättäneet sen labraspriin, CH₃CH₂OH, maistelematta ja seuranneet sen sijaan opetusta, niin tietäisitte että lithmus on suomeksi LAKMUS. Lithmus test tarkoittaa sitä happamuustestiä, joka tehdään tiputtamalla liuosta lakmuspaperille. Lakmuspaperi on sellainen kapea liuska, joka muuttaa väriään liuoksen happamuuden tai emäksisyyden, eli niinkuin me kemistit hienosti sanomme, pH:n mukaan. Ja mikäkö se semmoinen pH on? No niin lapset, tämä happamuus ja emäksisyys perustuu ns. vetyioneihin. Periaatteessa vesi on kahden vetyatomin, H, ja yhden happiatomin, O, muodostama yhdiste. Kun veteen liuotetaan tietynlaisia aineita, ne ovat taipuvaisia luovuttamaan yhden vetyatomin ilman sitä ainoaa elektroniaan. Kun siltä vetyatomilta viedään se ainoa elektroni, niin siitä jää jäljelle yksi ainoa yksinäinen pieni protoniparka, joka on niin kauhean pikkuinen ettei se maailmassa selviydy yksinään. Siksi sen pitää mennä turvaan vesimolekyylin H₂O suojiin, jolloin syntyy ns. oksoniumioni (tai hydronium- taikka hydroksoniumioni) H₃O⁺. Kun näiden oksoniumionien tiheys eli...nyt tulee sellainen vaikea sana, tavatkaa se: k-o-n kon, s-e-n sen, t-r-a-a traa, t-i-o tio, KON-SEN-TRAA-TIO...kun niiden kon-sen-traa-tio mitataan, saadaan sellainen luku, jossa on nolla pilkku jotakin. Sitten katsotaan, mikä on sen luvun...nyt tulee taas sellainen vaikea sana: l-o lo, g-a ga, r-i-t rit, m-i mi, lo-ga-rit-mi. Logaritmi. Eikä ihan mikä tahansa logaritmi, vaan kymmenkantalogaritmi. Ja kun se luku on aina nolla pilkku kamalanvähän, niin siihen logaritmiin tulee semmoinen pitkä tuhma miinus eteen, ihan niin kuin se miinus, joka tuli teidän parhaiten onnistuneissa kemiankokeissanne sen viitosen jälkeen. Kun se pitkä tuhma miinus on niin ruman näköinen, niin me otammekin sen sieltä pois-poikkeen ja sanomme, että se luku joka meillä nyt on, on pH. Näitä tämmöisiä aineita, jotka lisäävät niitä sellaisia oksoniumioneja sinne veteen, sanotaan hapoiksi. H-a-p hap, p-o...siis p-o, hap-po. (Ei, Henry, se ei ole hapuli, vaan h-a-p hap, p-o po, happo.) Sellainen vesiliuos, jossa on paljon niitä tuhmia oksoniumioneja, on niinsanotusti hapan.

Ja se lithmus test voisi muuten olla suomeksi indikaattori, koska lakmuspaperi, fenoliftaleiini ja nämä muut kivat aineet, jotka muuttavat väriään happamuuden tai emäksisyyden mukaan, ovat yleisnimeltään indikaattoreita. Seuraavalla oppitunnilla kerrotaan, mitä ovat emäkset ja miksi sellainen liuos, joka ei ole emäksinen eikä hapan, on pH:ltaan juuri 7, mutta siinä tarvitaan kauhean rumaa ja vaikeaa sanaa a-u au, t-o to, au-to, p-r-o pro, t-o to, au-to-pro-to...Ei, ei lapset, ei se ole autoprototyyppi, vaan autoprotolyysi. Ja pankaa heti pois se Scalextric-autorata!