Sleesia ja keskiajan romantiikka

Pitää lopultakin saada luettua se Sleesian historia, jonka tilasin Puolasta jo viime vuonna. Kumman hitaasti on sujunut puolalaisen lähdekirjallisuuden lukeminen viime aikoina, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa se johtunee siitä, että kirjan alkupuoli on oikeasti tappavan tylsää tekstiä. Sleesia joutui jo aika varhaisessa vaiheessa eroon Puolasta, ja sen jälkeen sitä hallitsivat vuorotellen, yhtaikaa ja sekaisin kaikenkarvaiset pikkuruhtinaat, joiden keskinäisistä suhteista ei ota pirukaan selvää. Tuntuu siltä, ettei siitä paljoa ole tajunnut kirjan sen osan kirjoittajakaan, joka on tyytynyt lähinnä luettelomaiseen selontekoon ruhtinaista ja rajojen siirtelystä. Jonkun mielestä sotahistoria voi olla kenties jännittävääkin, mutta uskokaa minua: selonteko rupisten keskiaikaisten linnanherrojen pikkuriidoista on puuduttavinta luettavaa, mitä saattaa kuvitella. Tämän jälkeen en jaksa enää ottaa vakavasti mitään keskiaikaromantiikkaa. En kyllä ole jaksanut ottaa ennenkään, sen jälkeen kun luin siitä, kuinka joku kuningas - olisiko ollut itse Kaarle Suuri? - hoveineen tippui ns. siihen ihteensä kesken juhla-aterian. Keskiajalla nuo saniteettihommat oli näet järjestetty sikäli kehnosti, että pökäleet kastikkeineen kerääntyivät muhimaan ruokasalin alla olevaan kellariin, tai mikä v**un ruuma se nyt oli, ja pikkuhiljaa ne mielenkiintoiset biokemialliset prosessit, joita lattian alla oli meneillään, lahottivat lattiahirret. Eli se niistä linnanneidoista ja komeista ritareista.

Ylläolevan kirjoitettuani etsin varmuuden vuoksi verkosta tietoa keskiajan toileteista. Tämän mukaan ne eivät ehkä olleetkaan niin...öhmmm...paskoja?