Jos ohjelmoisin tietokonepelejä

J*va on the Brain on Karl Hörnellin kotisivu, josta löytyy runsaasti hauskoja ja addiktiivisia nettipelejä, perusräiskintäpeli Warpista alkaen, johon olen ehtinyt olla koukussa kyllin kauan kyllästyäkseni siihen. Nykyään minua viehättää enemmän pyöräilypeli Tour de Applet, varmaan siksi, etten koskaan ole oikeasti oppinut ajamaan polkupyörällä.

Tour de Appletin ideana on koettaa saada mahdollisimman hyvä aika - itse pääsen yleensä noin kolmeen minuuttiin - radalla, jossa on mutkia, ylä- ja alamäkiä, radan poikki risteyksessä kulkevia autoja, isoja tien melkein sulkevia kiviä sekä huimat pomput antavia kuoppia. Jos voimat uupuvat kesken, täytyy pysähtyä levähtämään, kunnes ne palaavat, mutta niitä saa myös poimimalla radalta valkoisia juomapulloja. Niistä erikseen on vauriotili, joka karttuu törmäiltäessä esteisiin tai muihin pyöräilijöihin, jotka ovat mukana yksinomaan kirittäjinä ja törmäysvaaratekijöinä. Kun punainen näyttö on täysillä, pyöräilijä tippuu satulasta ja saa seitsemisen sekuntia rangaistusta.

Tour de Applet on - toki hyvin alkeistasolla, mutta kuitenkin - peli, jollaisia itse haluaisin luoda, jos osaisin ohjelmoida. Minun ideani hyvästä tietokonepelistä on taitopeli, jossa täytyy koko ajan ottaa huomioon useiden toisistaan riippumattomien tekijöiden vaikutus pelin kulkuun - kuten Tour de Appletissa voimien kuluminen ja karttuva vauriotili.

Minusta jonkun pitäisi vielä laatia sellainen tietokonepeli, jossa pitää suunnistaa avaruudessa aurinkokunnasta toiseen - joka aurinkokunnassa yksi planeetta olisi ikään kuin suunnistusradan rastina. Kaikki tieteiskirjallisuuden kliseet hyperavaruusharppauksista alkaen tietysti toimisivat, mutta pelaaja pääsisi moisella loikkauksella vain aurinkokunnan laitamille ja joutuisi sen jälkeen etsimään radiospektrejä seulomalla "suunnistusrastin" radiomajakan eikä tietäisi edes miltä planeetalta sitä pitäisi hakea. Planeetat voisivat kuulua muutamaan valmiiseen perustyyppiin (ilmakehätön kraatterien peittämä kivipallo - sula laavaplaneetta - voimakkaasti vulkaaninen, mutta kiinteäkamarainen - viidakkoplaneetta), jolle ominaisia esteitä ja vaaroja tietokone jonkin perusalgoritmin mukaan kehittäisi sitä yksityiskohtaisemmin, mitä lähemmäksi avaruusalus pääsisi suunnistusrastikohtaa. Tietenkin oikealle planeetalle pääsemiseksi olisi selvittävä monenlaisista avaruusvaaroista, erityisesti asteroideista ja meteorisateista, joiden torjumisessa päästäisiin harrastamaan hauskaa räiskintää; toisaalta myös planeettojen ym. gravitaatio voisi vaikuttaa aluksen lentorataan.

Luulenpa, että tästä seikkailusta riittäisi iloa itse kullekin, enkä usko nykyisten koneiden kapasiteetin kesken loppuvan.