Ihmisluonto

Konservatiivien ja oikeistolaisten lempiklisee kuuluu: Ihmisluonto nyt on semmoinen ja tämmöinen ja tuommoinen, joten pasifistit/vihreät/jne. jne. ovat epärealistisia utopisteja. Tämä klisee perustuu käsitykseen, jonka mukaan paskamaisin ja haljuin käyttäytyminen on ihmisluontoa, ja kaikki siitä parempaan päin pyrkiminen jonkinlaista degeneraatiota.

Rohkenen olla eri mieltä. Ihmisluonnon piiriin kuuluvat sekä Albert Schweitzer että Pol Pot, ja riippuu joka ihmisen vapaasta tahdosta, valitseeko hän ensimmäisen vai jälkimmäisen. Oikeistolaisuus tarkoittaa pelkurimaista antautumista sisäiselle Pol Potille.

Kristinusko sanoo, että ihmisellä on kaksi luontoa: viheliäinen, vittumainen ihmisluonto, se Pol Pot, ja jalouden taivaita tavoitteleva jumalallinen luonto. Yhteiskunnan maallistuttua juuri oikeisto tuntuu keskittyneen kiistämään ihmisen jumalallisen luonnon tai leimaamaan sen epärealistiseksi utopismiksi ja degeneraatioksi. Kristityn mielestä taas ihmisen kuuluu nimenomaan kilvoituksella pyrkiä jumalallisen luontonsa vahvistamiseen.

Toisin sanoen kristinusko ja kyyninen konservatismi ovat täysin yhteensovittamattomia asioita, ja henkilö, joka sanoo olevansa kristitty, mutta ajattelee kyynisen konservatiivin lailla, on selvästi tekopyhä pilkkaaja, vieläpä aktiivisesti Saatanan asialla.

Siinä oli päivän sana, ja eiköhän oteta sen kunniaksi kuorolauluna Jumala ompi linnamme.

Jumala ompi linnamme
Ja vahva turva aivan,
On miekkamme ja kilpemme
Ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
Kavala, kauhea,
On kiivas, kiukkuinen
Ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

On turha oma voimamme
Vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
On voitonruhtinas,
Lyö joukot helvetin,
Ne tallaa jalkoihin
Ja voiton meille antaa.

Se sana seisoo vahvana.
He ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
Ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
Osamme, onnemme,
Ne heidän olkohon,
Vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

Ein' feste Burg ist unser Gott,
Ein gute Wehr und Waffen;
Er hilft uns frei aus aller Not,
Die uns jetzt hat betroffen.
Der alt' böse Feind,
Mit Ernst er's jetzt meint,
Groß' Macht und viel List
Sein' grausam' Rüstung ist,
Auf Erd' ist nicht seinsgleichen.

Mit unsrer Macht ist nichts getan,
Wir sind gar bald verloren;
Es streit' für uns der rechte Mann,
Den Gott hat selbst erkoren.
Fragst du, wer der ist?
Er heißt Jesu Christ,
Der Herr Zebaoth,
Und ist kein andrer Gott,
Das Feld muß er behalten.

Und wenn die Welt voll Teufel wär
Und wollt uns gar verschlingen,
So fürchten wir uns nicht so sehr,
Es soll uns doch gelingen.
Der Fürst dieser Welt,
Wie sau'r er sich stellt,
Tut er uns doch nichts,
Das macht, er ist gericht',
Ein Wörtlein kann ihn fällen.

Das Wort sie sollen laßen stahn
Und kein'n Dank dazu haben;
Er ist bei uns wohl auf dem Plan
Mit seinem Geist und Gaben.
Nehmen sie den Leib,
Gut, Ehr', Kind und Weib:
Laß fahren dahin,
Sie haben's kein' Gewinn,
Das Reich muß uns doch bleiben.

Tekijä esiin! Auktor, auktor!