Via Lovelacen testi + uusi barrikadiraportti

Ajatollah al-Qoqqarin Allahille ah niin suotuisasta blogista löytyi linkki testiin, josta sain oheisen tuloksen:

Wackiness: 56/100

Rationality: 62/100

Constructiveness: 50/100

Leadership: 52/100

You are a WRDF--Wacky Rational Destructive Follower. This makes you a hacker. Your thirst for knowledge can be damaging to your possessions--you like to take things apart, even if you then forget to put them back together. You demand respect and, no matter how much you are respected, seldom feel it is adequate. You are tenacious, and will stick to a task long after weaker minds have given it up.

Socially, you are awkward, and get into arguments and make people uncomfortable. One recommends counting to ten, holding back comments unless warranted, and listening more than speaking. Still, your no-holds-barred approach to socialization can be strangely endearing, as long as you are funny and self-deprecating.

You feel misunderstood, and you probably are.

Myönnetään, että tämä tulos osuu aika pelottavan lähelle maalia. Esimerkiksi tuo jääräpäinen toivottomien hommien kanssa pakertaminen kuvaa aika hyvin iiriharrastustani.

Siitä tulikin mieleeni, että minulla on tässä vieressäni printattuna Acht na dTeangacha Oifigiúla - laki Irlannin virallisista kielistä, joka on ar an leabhar eli lakikirjassa jo viime vuodesta saakka, mutta jota nyt - tavanomaisen pakkoiiri yyhyy -kitinän säestämänä - on alettu soveltaa. Itse asiassa huomasin siitä jo yhden merkin kun kirjoitin taas vaihteeksi yhden pitkän ja väsyttävän iirinkielisen Stádas-kampanjakirjeen iirin kielestä vastaavalle ministerille. Ministerin sihteeri vastasi minulle englanniksi, jolloin minä tietysti tuumasin: Haa! ja vastasin (iiriksi) etten voi hyväksyä kirjettä. Koettakaahan arvata, mitä siitä seurasi. Ei sen vähempää kuin että itse ministeri vastasi minulle iiriksi suunnilleen anteeksi nyt niin kauheasti, hyvä herra Panu, että me toheluuksissamme vastasimme englanniksi. Mutta ilmeisesti tässä laissa on tavallisen ankarat sanktiot niille viranomaisille, jotka vastaavat iirinkieliseen kirjeenvaihtoon väärällä kielellä. Minä olisin varmaankin voinut vetää Éamon Ó Cuív -raukan leivättömän pöydän ääreen tuosta hyvästä.

Ja nyt kaikki yhdessä:

Seo dhaoibh, a chairde, duan Óglaigh...

Tarkemmin ajatellen Irlannin kansallislaulun voisikin kääntää suomeksi, riimien kanssa.

Ennen tätä uutta lakiahan Irlannissa ei ollut muita määräyksiä iirin pakollisuudesta kuin perustuslain määräys, joka oli pelkkä kuollut kirjain. Ja juuri tämä tekopyhyys se ärsytti ihmisiä. Nyt valtio on lopultakin suostunut olemaan tosissaan. Jos homma lähtee liikkeelle yhtä hyvin kuin se kaljaloiden röökikielto, niin saatte vielä nähdä kummia kumpujen yöstä, kun tulette Dub...eh, Baile Átha Cliathiin. (Se muuten lausutaan "bljaa-KLIA". Toistakaa: bljaa-KLIA. Eikä mitään lintsausta siellä takarivissä, senkin smuilcíní gan mhúineadh! Tai tulee karttakepistä ympäri korvia!)

Ja sitten pakollinen sitaatti Irish Timesistä männätiistailta. Muuan mafiaveljeni kansainvälisestä iirinkielisestä salaliitosta, joka maalaa ovenne räikyvän vihreäksi jo ensi yönä, lainasi tunnuksiaan, että pääsin maksetulle alueelle tätä lukemaan. Sen on kirjoittanut Eoin Ó Murchú, joka nuoruudessaan oli kommari, mutta joka sittemmin järkiintyi iirinkielisyysmieheksi.

Kun laki virallisista kielistä hyväksyttiin viime vuonna, suurin osa tiedotusvälineistä pysyi välinpitämättöminä. Vain iirinkieliset tiedotusvälineet seurasivat lakiesitystä sen kulkiessa Dáilin ja Seanadin läpi kenenkään vastustelematta. Mutta nyt lakia on tullut aika soveltaa käytäntöön, ja kun on selvää että ministeri Éamon Ó Cuív ja coimisinéir teanga Seán Ó Cuirreáin ovat ottaneet asiakseen huolehtia siitä, että tämä laki puree, tiedotusvälineissä on esiintynyt raivoisia vastalauseita Irish Timesin Kevin Myersin ja RTÉ:n radion Philip Boucher-Hayesin ja Aoife Kavanaghin johtaessa kuoroa. Kevin Myers on Irlantiin jonkinlaiseksi brittisiirrännäiseksi oksastettu muka sofistikoitu ääliö, joka sekä mentaliteetiltaan että poliittisilta mielipiteiltään edustaa lähinnä brittikonservatiivien pölvästisiipeä, ei osaa iiriä sanaakaan ja valittelee sitä, ettei Irlannin kouluissa lueteta ollenkaan Kiplingiä. (Miltähän tuntuisi, jos Suomessa puhuttaisiin enemmistökielenä venäjää, ja maan suurimman sanomalehden kolumnisti valittaisi, ettei Suomen kouluissa osata arvostaa M.N.Katkovin teosta Suomen valloitus?)

On tietenkin isänmaallista pyrkiä voimistamaan Irlannin irlantilaisuutta, mutta sen lisäksi kyse on myös demokratiasta. Englanninpuhujat unohtavat lähes poikkeuksetta asian demokraattisen, ihmisoikeudellisen puolen, ikään kuin iirin puhumisessa olisi kysymys eksentrisestä poikkeavuudesta, jota ei toki tule kieltää, mutta joka tulee pitää poissa muiden näkyviltä. Oletusarvo on, että kaikki osaavat englantia, ja on perverssiä vaatia oikeutta käyttää iiriä virallisiin tarkoituksiin. Kevin Myers kutsuu sitä humpuukiksi ja tekopyhyydeksi.

RTÉ:n Five Seven Liven Philip Boucher-Hayesin mielestä on uskomatonta, että connemaralainen syntyperäinen iirinpuhuja kehtaakin vaatia lääkärinhoitoa omalla kielellään; Morning Irelandin Aoife Kavanagh on huolissaan siitä, että Gaeltachtin ulkopuolella asuvat henkilöt eksyvät Gaeltachtin iirinkielisten paikannimikylttien keskellä.

Marion Gunn, joka ei toistaiseksi vielä käytä nimeä Muireann Nic Giolla Ghunna, kiinnitti kaksi vuotta sitten huomioni siihen, että esimerkiksi pääkaupungin iirinkieliset katukyltit ovat täydellisen anarkian vallassa. Samalla kadulla voi olla eri kylteissä kolmekin eri iirinkielistä nimeä - täysin erilaista, on esimerkiksi kuviteltavissa, että kadun nimi on englanniksi Smith Street, iiriksi Sráid na Saor, Sráid Mhic Gabhann ja Sráid na nGabhann (esimerkki on keksimäni, muttei kaukana totuudesta: ensimmäinen ja viimeinen tulkitsevat Smithin yleisnimeksi ja kääntävät sen kahdella eri seppää tarkoittavalla sanalla, keskimmäinen taas tulkitsee sen sukunimeksi) - kun taas englanninkielinen versio on aina sama. Tiedättekö, mitä Temple Barin suosittu ruoka- ja huvikortteli Baile Átha Cliathissa on iiriksi nimeltään? En minäkään tiedä. Barra an Teampaill on tavallinen vastine, mutta kuulemma se onkin saanut nimensä Temple-nimisestä ihmisestä, joten sen pitäisikin olla Barra Temple.

Triviaaliahan tämä on tavallaan, mutta laki virallisista kielistä ei suinkaan ole triviaali, ja sitä on odotettu jo liian kauan.

Irlannin vapaavaltion perustamisesta saakka iiri on tunnustettu Irlannin viralliseksi kieleksi. Perustuslaissa iirinkielisille lakitekstiversioille annetaan ensisijainen merkitys, ja tätä noudattavat myös tuomioistuimet.

Mutta tästä huolimatta ne kansalaiset, joille iiri on ensisijainen kieli, ovat saaneet tyytyä siihen, että heiltä on käytännössä evätty oikeus asioida omalla kielellään.

Tärkeitä askeleita on viime aikoina otettu eteenpäon, kuten iirinkielinen radio ja televisio, mutta uuden lain on määrä selkeästi lyödä lukkoon, mitä oikeuksia kansalaisilla käytännössä on virallisilla elämänaloilla. Sen ei ole tarkoitus taikasauvana uuttaa kaikkea yhdessä yössä, mutta sen on tarkoitus varmistaa, että kaikki valtion laitokset ja yhtiöt siirtyvät asteittain kaksikielisyyteen Kanadan ja Belgian tapaan.

[...]

Vaikka Philip Boucher-Hayesin mielenrauha tästä menisikin, syntyperäisillä iirinpuhujilla Connemarasta on tästedes oikeus saada hoitoa Galwayn sairaalassa joutumatta turvautumaan englannin kieleen.

Samoin valtion elinten raportit on tuotava yleisön ulottuville iiriksi samaan aikaan kuin englanniksi. Miksipä ei? Tokihan minulla iirinkielisenä ja iiriksi työskentelevänä journalistina on oikeus tähän tietoon omalta kannaltani mukavimmassa muodossa samalla tavalla kuin englantia puhuvilla on oikeus tähän tietoon omalla kielellään.

Tästä on kysymys. Ei ketään pakoteta käyttämään iiriä, vaan tarkoitus on panna piste järjestelmälle, joka on pakottanut meidät käyttämään englantia. Luulisi pakkoenglannin olevan keskiluokkaisille liberaaleillemme yhtä suuri epäoikeudenmukaisuus kuin se heidän kuvittelemansa pakkoiiri, jota ei todellisuudessa olekaan.