Vittu mähän olen joku
Samaisessa postauksessaan Misu tai Tira lisää hyväntahtoisena kommenttina matkakertomukseeni, että suomalaisilla pitäisi olla enemmän "vittu mähän olen joku" -asennetta, koska sellaisella asenteella varustettu henkilö ei herkästi rupea itkemään saamattomuuttaan. Riboine Shel Oilem! Siitähän tässä nimenomaan on kysymys, että koko maailma kiljuu minulle sähköpostitse, millainen supermies olen, ja kansanjoukot huutavat nimeäni Irlannin parlamentin edessä - ja sitten kuitenkin omassa arkielämässäni täällä Suomessa saan huomata olevani alhaisista alhaisin ATM. Jos olisin kiistaton ATM, jonka markkina-arvoluokitus on kaikille tunnettu, en takuulla kitisisi saamattomuuttani, koska olisin oppinut ottamaan sen jo annettuna. Mutta kun tilanne on se, että minua varsin laajalti maailmalla arvostetaan, ja sitten kuitenkin saan parisuhdemarkkinoilla kerta toisensa jälkeen huomata olevani paaria, niin sehän sen vitutuskäyrän nimenomaan nostaa. Itse asiassa sen kuuluisuuden ja arvostuksen vuoksi ylipäätään kehtaan inistä pillunpuutettani pitkin nettiä. Tavallinen ATM on liian itsetunnoton, jotta hän myöntäisi olevansa ATM - tästähän on tyypillinen esimerkki mm. Henryn blogin kommenttiosastolta tuttu Miikka Lahti (jolla tietenkin on porttikielto minun kommenttiosastolleni, ja aivan erityisesti tämän merkinnän kommenttiosastoon). Papukaijan (tai kalkkunan) lailla hän kaakottaa samaa tylsää ulkoaopeteltua profeministiliturgiaa, jota minäkin harrastin vähän yli kaksikymppisenä, koska ei pysty myöntämään itselleenkään olevansa ATM; niinpä hän tuudittautuu herttaiseen kuvitelmaan, jossa naisvihaajamiesten markkina-arvo muka on vielä alempana kuin hänen omansa. Silloin kun minä olin nuori ja itsetunnoton, olin aivan samanlainen. Nyt minulla on riittävästi itsetuntoa myöntää itselleni, että yksinäisyys vituttaa aivan saatanasti kun sitä ei ole itse valinnut, ja uskoa, että oikeasti olen vähintään yhtä hyvä mies kuin ne joilla naiset ovat. Ja juuri sen Irlannin-reissun kaltaiset tapahtumat elämässäni, jotka vahvistavat minulle että kykenen olemaan iloksi ja hyödyksi lähimmäisilleni,ovat antaneet minulle sen itsetunnon.
2 turpaankerjuuta:
Olen tätä miettinyt pitkään: et ole ehkä Suomessa hankkiutunut piireihin eli jonkinlaisen kulttuurieliitin pariin. En tiedä mutta kirjoituksistasi saa vaikutelman, että yrität päteä ja metsästää naisseuraa ns. tavallisen porvarillis-agraariset arvot (proletaarikulttuuri taisi kuolla jo 60-luvulla) jakavien kanssa.
Irlannissa ihmiset eivät ole niinkään erilaisia, vaan tapaat siellä erilaisia ihmisiä. Jostain syystä teet Suomessa toisin. Ei tietenkään joku auto ja koira -muija arvosta puolan kieliopin tuntemusta. Tai jos arvostaa, hän arvostaa sitä oppineisuuden merkkinä, ja se taas on pakostakin väliaikaista. Kun hän tottuu siihen että joku osaa puolaa, taika katoaa.
Panosta niihin naispuolisiin kavereihisi. Jos he ovat "vain kavereita", ota siitä kaikki irti, juttele, käy marketissa perunoita ostamassa jne. Näin saat toteutettua seksinulkoiset parisuhdesisällöt, ja markkinoilla olet huomattavasti vahvemmassa tilanteessa. Ei pidä valittaa siitä mitä ei saa vaan ottaa ilo irti siitä mitä saa.
Jos näin käy (en tietenkään tiedä teetkö jo niin), markkinoilla psykonartuilla on jo huomattavasti vähemmän pelimerkkejä pokkuroida. Kaverimies voi saada lohtua ja tietoa naisten aivomaailmasta niin tehokkaasti, että p-nartulla ei ole juuri muuta tiskiiniskettävää kuin seksioptio jäljellä.
Silloin neuvotteluasemasi muuttuvat, ja kuten markkina-arvoteoria sanoo, ongelmat eivät johdu niinkään kenenkään inherentistä pahuudesta vaan epäreiluista kilpailuasemista ja niiden härskistä hyväksikäytöstä.
Kun yhdistät tähän sen, että rupeat sitten hakemaan tulevat naisystäväsi piireistä, joissa he ovat jo ennen tapaamistasi osoittaneet kiinnostuksensa opillisiin aiheisiin, tilanteesi muuttuu.
Tuo Tiramisun läppä on sellaista tyypillistä naistenlehtijunttiutta, mutta itse asiassa sen tavoite on vain suojella naisväkeä loputtomilta lähestymisyrityksiltä. Juuri niitä moittimiasi "sikoja" vastaan. Yhteiset tutut tasaavat tietä kohti parisuhdetta ja jos saat yhden kelpuuttamaan itsesi, loputkin tarkistavat asennettaan roimasti.
Kyllä se siitä, sanoi ex-presidentti!
Zyxxy
Minä en oikein usko, että Suomessa on mitään iirinkielisyyspiireihin verrattavaa kulttuurista ilmiötä. Meikäläinen "kulttuurieliitti" ei ole viehättänyt minua, sen verran kuin sitä olen nähnyt. Sitä paitsi se on mielestäni materialistisempaa kuin iirinkielisyysväki.
Lähetä kommentti
<< Himaan