Kuukauden gaeliläinen

Foinsen uusin numero saapui juuri postissa, ja koska lehti oli valinnut minut Gael na Míosaksi, kuukauden gaeliläiseksi (jos gaeli äännetään geeli, niin kai maar se sitten on gaeliläinen?) niin löytyihän siitä minunkin kuvani, totta kai puhumassa kansanjoukoille. Valitettavasti kuvasta huomaa, että olen lihomaisillani ulos puvuntakistani (uusi pitäisi ostaa, jos olisi tuota rahaa), mutta kasvoiltani näytän olevan suorastaan komea, ja selvästi nuoremman oloinen kuin todellisuudessa. Sinn Féinin poliitikko Piaras Ó Dochartaigh, joka on huomattavasti minua komeampi poika, näkyy kuvassa alapuolellani katse minua kohti kohotettuna ja kasvoillaan hämmästynyt ilme. Minulla olisi itse asiassa vaikeuksia samastaa itseäni tuohon sankariin, jollei minulla olisi valokuvassa kädessäni sama nuhraantunut Like-kustannuksen muistikirja, jota edelleenkin kannan rintataskussani: luonnostelin siihen puheeni. Siihen tuhersin myös "tuntikirja"-muistiinpanoni.

Näköjään en muistanut kirjoittaa kaikkia tuntikirjani muistiinpanoja oikeille paikoilleen, joten lienee syytä päivittää hieman sitä toukokuun alkuun päiväämääni matkakertomusta. Ärsyttävää kyllä, Bloggerin uudistuksen myötä on tullut mahdottomaksi, öh, postdateerata...siis myöhentää aiemmin kirjoitettuja tekstejä.

Kuukauden gaeliläisen haastattelu on aika lyhyt - pienenä juttuna se ei kelvannut Foinsen nettisivuille, jotka sivumennen sanoen ovat edelleenkin yhtä kamalat, vaikka lehti itse on parissa vuodessa sekä paksuuntunut miltei Turun Sanomien veroiseksi että suurentanut sivukoon aidosta tabloidista huomattavasti lähemmäksi broadsheetiä - mutta ainakin tärkeimmät asiat tulivat siinä mainituiksi: että Mirja Metsolan dokumentti oli pääsyyllinen iirinkielistymiseeni (Metsola mainitaan jutussa nimeltä - kunnia sille, jolle se kuuluu) ja että iiri on merkinnyt minulle uusia hyviä ystäviä ja entistä rikkaampaa ja onnellisempaa elämää. Haastattelu päättyykin sanoihin Is cuid den tsaol ar fónamh í an Ghaeilge - iiri on osa hyvä ä elämää.