Irlantilaista interblogismia

Olin aluksi huomaavinani Blogoviassa tiettyä kyvyttömyyttä suhtautua Irlannin-muisteloihini, näyttäydynhän niissä kovin toisenlaisena henkilönä kuin tavallisesti. Itse asiassa tuo matkakuvaus vain osoittaa, millainen kaveri olen silloin kun minua kohdellaan ihmisenä, tai YT-miehenä. Miestähän ei koskaan voi kohdella tasa-arvoisena ihmisenä, hän on aina joko ATM tai YTM.

Timo S. toteaa, että päivä kuninkaana tekee miehelle hyvää ja toivoo, että kuninkuudesta jäisi jäljellekin jotain. Jos jää, niin sen ei välttämättä tarvitse olla erityisen miellyttävää. Kun menin Åbo Akademihin opiskelemaan ja sain siellä inhimillistä kohtelua, se vain lisäsi vihaani ja katkeruuttani Varkautta kohtaan - itseänikin pelotti mennä kävelylle Varkauden kaduille, koska pelkäsin tapaavani jonkun vanhan koulukaverin ja hakkaavani häneltä aivot mäkeen. Varkaudessa eläessäni olin tavallaan hyväksynyt oman sorrettuuteni ja ATMyyteni; mutta kun orjan annetaan maistaa vapautta, orjaa ei enää ikinä saada kahleisiin elävänä. Vastaavasti on varsin todennäköistä, että kaikenlaiset psykonarttuilevat ämmänkääkkänät joutuvat nyt oikeasti pelkäämään turvallisuutensa puolesta, kun olen saanut maistaa YTM:n elämää. Paras siis pysytellä poissa tieltä. Nemo me impune lacessit.

Mitvit taas sanoi pitävänsä tästä omassa erinomaisuudessaan paistattelevasta julkkiksesta paljonkin. Outoa. Yleisesti ottaen juuri tällaisesta asenteesta rangaistaan tasapääkulttuurissamme ankarastikin: luuletsä muka olevas vittu jotain? Pidän varsin omituisena sitä, että tämän sävyisiä reaktioita ei ole kuulunut mistään päin. Odottaisi nyt edes Tiran ja Misun julistavan hihittelevään sävyyn, miten säälittävältä näyttää ATM, joka jonkin hörhöporukan guruksi päästyään luulee olevansa jotakin. (Earl Greyltähän sain ihan asiallista ja fiksuakin palautetta yksityisesti - joo, minä olin se tyyppi, joka on "kuuluisa julmuudestaan" ja jolle hän lähetti sähköpostia.)

Maalainen taas toteaa, joskin leikinpäiten, että käyn vähän tylsäksi kun olen onnellinen, ja uumoilee, yhtä leikinpäiten, että onnellisena perheenisänä olisin suorastaan sietämätön. No jaa, perheenisyyttä ei ole näköpiirissä, koska ainoat henkilöt, joiden kanssa voisin kuvitella haluavani lapsen, ovat visusti varattuja tai eivät pidä lapsista, tai sekä että.

Irlantilainen adoptiokummityttöni Katie Maria muuten täytti juuri viisitoista. Lähetin hänelle kamalan ikävän kirjalahjan ja lohduksi sen mukaan niin paljon Fazerin sinistä, että sen pitäisi lievittää pettymystä. Hän kertoi jo syntymäpäiväjuhlistaan: ne olivat ennen muuta perhejuhlat, ei mitään föräldrafria fester. Siitä tuli oikein hyvä olo. Irlannissa viisitoistavuotiaat ovat vielä lapsia, ja lapsuuteen liittyy moniaalle suuntautuva uteliaisuus, niinkuin nyt esimerkiksi halu opetella kieliä, lukea kirjoja ja nähdä muita maita ja maailmaa. "Aikuistuminen" tarkoittaa sitä, että ainoastaan seksi ja päihteet enää kiinnostavat. Juuri siksi alaikäisiin sekaantuminen on niin vastenmielistä. Lapsi on määritelmällisesti sellainen henkilö, joka pystyy kokemaan muutkin asiat kuin seksin ja päihteet jännittävinä. Tästä kadehdittavasta olotilasta ketään ei saa ennen aikojaan houkutella luopumaan.

Joo, kyllähän minä tiedän, että lapsen elämässä myös pelot ovat elämää suurempia. Naapurin kaksitoistavuotias Vitunhaistattaja-Ville on kahdeksanvuotiaan mielestä Staliniin ja Hitleriin verrattava diktaattori ja Al Caponeen verrattava mafioso. Juuri siksi lapsella tuleekin olla tukenaan luotettavia aikuisia, jotka maailman kaikkivaltiaina suojelevat häntä Villeltä. (Ja sekin on nyt ajankohtaista, että eräs öyhöttäjämimmi on perjantaina uhkaillut Katie Mariaa niin, että häntä pelottaa mennä kouluun. On se saatanaa etteivät kaikenkarvaiset huligaanit jätä Meidän Tyttöä^tm rauhaan.)

Huomaan, että Hyvärisen Juusokin on ottanut kantaa hieman samansuuntaiseen asiaan: ajatukseen lasten hallitsemasta maailmasta, joka joidenkin romantikkojen mukaan olisi paratiisi ja Juuson mielestä helvetti. Olen Juuson kanssa aivan samaa mieltä. Lapsuuden "viattomuuteen" kuuluu tosiaan varsin oleellisena osana tiedottomuus tekojen seurauksesta, ja toisin kuin kaikenlaiset "antiautoritäärisyydestä" lässyttävät ideologit selittävät, lapsella ei ole varsinaisesti muita oikeuksia kuin oikeus reiluihin ja oikeudenmukaisiin auktoriteetteihin. Olen itse saanut lapsena ruumiillista kuritusta, vähänlaisesti, mutta jonkin verran, ja aina syystä ja aiheesta - lapsuuteni todellisia traumoja ovat koulukiusaaminen ja Aino-tädin harrastama epäreilu syyllistäminen. Sen sijaan että väitetään lapsella olevan "oikeus" elämään ilman ruumiillista kuritusta, on ennen muuta lähdettävä siitä, että ruumiillista kuritusta on annettava ja muita vastaavia sanktioita sovellettava selkeän oikeuden ja kohtuuden mukaan. Lasten maailma on laittomuudessa elävien laumaeläinten ja villipetojen lauma, ja aikuisen pyhä Jumalalta saatu velvollisuus on tuoda lain valo tähän pimeyteen.