Takaisin teinirakkauksien aikaan

Ihanainen Skotlannin Elina, johon tapaturmaisesti, kuolettavasti ja yksipuolisesti rakastuin lokakuussa 2002, kunnioitti Åbo Akademin tietokoneluokkaa läsnäolollaan öylöisnä iltana. Kuten yksipuolisiin teinirakkauksiin kuuluu, mulkoilin (jos kirjoittaisin ruotsiksi, käyttäisin tuota loistavaa verbiä blänga) häntä murhaavasti pöydän yli, ja hän mulkoili takaisin. Sanaakaan emme vaihtaneet.

Kaikki lukijat varmasti ilahtuvat siitä, että molemmat osapuolet näin loisteliaan isänmaallisesti kunnioittavat ja ylläpitävät suomalaisen käytöskulttuurin parhaita puolia - puhumattomuutta, kommunikaatiokyvyttömyyttä ja mökötystä, jotka olivat uhkaavasti jo häviämässä kaikenlaisen euroseurallisuuden tieltä. Vielä valloittavampaa on, että kolmekymmentä täyttänyt mies ei pysty lopettamaan tätä älytöntä kierrettä. Mitä minä häpeän? Mitä hän pelkää? Miksei voida oikeasti olla kavereita?