Illan päätteeksi interblog

Tommipommi ihmettelee, mahtaako Blogistaniin vielä ilmaantua kulttiblogeja, jotka eivät saavuta laajaa yleistä menestystä, mutta kylläkin kulttimaineen omien ihailijoidensa keskuudessa. Minusta tuntuu, että siihen menee vielä kauan. Toistaiseksi alle sata tunnustautunutta vakiolukijaa riittää nostamaan blogin Pinserin listalla luetuimpien joukkoon, mikä käytännössä mielestäni merkitsee, että listan kärkeen pääsee kulttimaineella(kin). Luulenpa itse asiassa, että itsekin olen pikemminkin kultti- kuin laajojen kansalaispiirien blogi. Vastaväitteet voi suunnata tavalliseen osoitteeseen, eli ploeki_panu(ättäntäntäämerkki)hotmail.com.

Hyvärisen Juuso muistelee Heinärikkiä, omaa Pyhää Patrikkiamme. Henrikin surmavirressä esiintynyttä Kaalimaata on tosiaan tapana pitää Gaelien maana, mikä tuolloin keskiajalla viittaa Irlannin ja Skotlannin ylämaiden muodostamaan kielellis-kulttuurilliseen kokonaisuuteen. Skotlannin puolelle se levittäytyi niihin aikoihin, kun pyhä Patrik ja pyhä Colm Cille olivat vielä Irlantia kristillistämässä; kerrotaan jälkimmäisen perustaneen Irlannin pohjoisosissa sijainneen Dál Riadan heimokuningaskunnan tuella nykyiselle Argyllin (EarraGhaidheal) rannikolle Ionan (Oileán Í) luostarin. Ionasta käsin Skotlanti kristillistettiin, jolloin maan alkuperäiset asukkaat, piktit, muuttuivat gaelia puhuviksi skoteiksi. Joka tapauksessa kirkko oli ainoa instituutio, joka tätä poliittisesti hajanaista "Gaelien maata" yhdisti: muuten se oli hajallaan heimokuningaskuntina, joiden välisiin riitoihin englantilaiset tietyssä vaiheessa alkoivat sekaantua. Merkittävä kirkollinen oppikeskus "Gaelien maa" on voinut olla vielä Heinärikin aikanakin, vaikka sen kukoistuskausi sijoittuukin ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulle.