Interblog

Shine valittaa olevansa jäämässä koukkuun Plökiin ja toteaa säästyneensä täältä päin lentäviltä möyheän, lämpimän puolikiinteän ripulipaskan roiskeilta, koska myönsi olevansa pissis. Juu, kyllähän minun täytyy myöntää, etten oikein osaa vihata naisia, jos niillä on yhtään aitoa itseironian tai itsekritiikin kykyä. Kokonaan toinen juttu sitten on, että naiset eivät todellakaan oikeasti arvosta itseironiaan kykeneviä miehiä. Kun mies väheksyy itseään tai laskee leikkiä itsestään, naiset lähtevät siitä, että hän on luuseri, koska oikea eteenpäinpyrkivä peniksevä mies on itsevarma, ja koska miehet ovat naisten mielestä määritelmällisesti latteita ja yksikerroksisia, miehen itseironia ei tietenkään voi olla merkki hyvästä itsetunnosta sillä tavalla kuin naisen on. Tietysti silloinkin, kun mies kehuu itseään liikaa tai väärällä tavalla, hän on luuseri. Itse asiassa mies on aina luuseri, paitsi silloin kun Pimppajumala - julma ja oikullinen, ihmisuhreja vaativa jumala, kuten pakanoiden epäjumalat yleensäkin - käsittämättömässä armossaan suvaitsee päättää, että mies ei (toistaiseksi) ole luuseri. Jos tämä olisi selitetty minulle jo nuorena, en ottaisi ollenkaan niin paljon stressiä nuorten naisten fasistisesta pahuudesta, vaan tyytyisin iloisesti ja hilpeästi omaan luuseriuteeni (luuse-riutumiseeni). Sen sijaan annoin kusettaa itseäni puheilla rakkaudesta, solidaarisuudesta ja syvälliseen toveruuteen ja jakamiseen perustuvasta parisuhteesta. Vasta vuosien myötä selvisi, että kusetus on kusetusta ja että ATMien on laskettava rimaa rapaan asti, jos ylipäätään haluavat edes seksiä.

Huomaan järkytyksekseni olevani edes jostain samaa mieltä Titityyn kanssa: minustakin Jari Sillanpään voittajakappale (jonka kuulin Radio Vegalta) edustaa hallelujaan huutamisineen huonoa makua (paitsi että se hallelujaakuoro on ihan sellaisenaan plagioitu jostain ihan tietystä angloamerikkalaista massakulttuuria edustavasta piisistä, niin että keksintö ei ollut edes uusi), ja jos Jari Sillanpää sitten vielä esiintyi enkelinviikset... ei kun -siivet selässä, hän siirtyi jo sikahuonon maun puolelle. Mutta kuten sanottu, eihän täällä osata tehdä viihdemusiikkia. Tai osataan täällä toki, mutta jostain kumman syystä Euroviisuihin ei osata mennä rohkeasti niillä omilla jutuilla, vaan keitetään jotain hirveää puuroa, jonka uskotaan kelepaavan ulukomualaesile. Sellaisetkin tekijät, joiden tiedetään oikeasti pystyneen ihan mukiinmeneviin suorituksiin kotiyleisön edessä, menevät sanan euroviisu kohdalla ihan lukkoon. Irlantilaisilla on ihan toinen asenne: Hei Paddy, ne euroviisutkin pitäisi käydä voittamassa! - Ai niin joo, karsinnat on jo ylihuomenna. Mees kuule kysymään oisko tolla O'Haralla pöytälaatikossa vielä se piisi jonka tuottaja hylkäs viime levyltä. - On kai se sillä vielä. Kuka me pannaan sitä esittämään? - No mä kuulin että Sullivanin Martinin nuorimmalla tytöllä, sillä Emerillä, on kellaribändi joka sai kunniamaininnan kaupunginosan bändikisoissa. Tytöllä on lahjoja. Laitetaan se Euroviisuihin, nuoren pitää saada harjoitella. - Juu, ja jos se sattuiskin tulemaan toiseksi niin se ei niin hirveesti pety.

Kappale perustui kuulemma Hellaakosken herttaiseen runoon Viatonten valssi - tunnettu myös nimellä Viisi pientä piruparkaa. Pidän kyllä pyhäinhäväistyksenä sitä, että tämä herkkä runo plagioidaan rempseän renkutuksen aiheeksi. Mutta on hupaisaa nähdä, miten vihoviimeiseen nurkkaan Titityy ja häntä kommenttiosastolla tukevat lajitoverit ovat maalanneet itsensä: nyt ne vastustavat jo Hellaakoskeakin, kun siinä runossa - hyi olkoon - pirut tanssivat enkelien kanssa; Hellaakosken mahdollinen uskonnollinen vakaumus (jollainen hänellä lienee ollut, en tiedä) ei merkitse mitään, kun meidän inkvisiittorit pääsevät asialle. Olin siis oikeassa: äärioikeistokristittyjen falangi, niin isänmaallisena kuin itseään pitääkin, on niin vieraantunut omasta maastaan, että suomalainen kulttuurikin on heille Saatanan työtä. Ainoa kulttuuri, jonka päälle he ymmärtävät, lienevät Jack T. Chickin sairaat sarjakuvat.

Seuraavaksi nämä det totale forbud -fanaatikot varmaankin kieltävät Uuno Kailaan ja Taneli Kuusiston Suomalaisen rukouksen - tiedättehän, Siunaa ja varjele meitä - sen takia, että Kailas on myös kirjoittanut sen hirvittävän rivon (ja osuvan) helvettikuvitelman: helvetti on kansoitettu nuorilla naisilla, mutta osoittautuu, ettei heillä ole pimppaa. Kun runoilija vaatii tähän selitystä pianoa soittavalta pirulta (Liberace?), piru vastaa, ettei tämä muuten helvetti olisikaan. No niin, koska Kailas on kirjoittanut näin rivon ja törkeän runon, niin eiköhän sovita, että myös Suomalainen rukous on saatanasta. Johdonmukainen seuraus tästä on, että koko suomalainen kulttuuri, isänmaallisuus, niin ja suomen kielikin vielä on saatanasta. Joten kohta näemme Titityyn aateveljien - joita on paljon armeijassakin - nousevan pyhään dzhihadiin Jumalan oman kansan, Amerikan, puolesta, jotta mekin pimeydessä vaeltavat saamme vastedes lukea Jumalan sanaa Jumalan omalla kielellä King James Biblestä.