Via Visa Kopu

create your own visited country map
or write about it on the open travel guide

Bonus: maailmani matkaajana

En tosiaankaan harrasta maita, joiden kieltä en osaa. Lapsena luulin hyvin pitkään, että vain rikkaat ihmiset käyvät ulkomailla, ja oman kotini suhteellista köyhyyttä (silloin en vielä ymmärtänyt, että Tapani-enon taulut, kirjoista puhumattakaan, olivat kulttuurista pääomaa, jollaista muilla ei ollut) korosti se, että luokkatoverit kävivät kesällä Espanjassa ja Kanarialla. (Enhän minä osannut nähdä sitä äärimmäisen rahvaanomaisena ja poroporvarillisena ilmiönä - minulle se tarkoitti, että kaikki muut ovat rikkaita, me köyhiä.) Ensimmäisen kerran poistuin Suomesta 12-vuotiaana - tädin perheen ja äidin kanssa Ruotsiin viikoksi.

Lukioaikana kävin Saksassa. Koska kohtasin saksalaisessa ystävyyskaupungissa saman pikkukaupunkilaisen kulttuurin kuin Varkaudessakin, se sai minut vierastamaan koko ulkomaanmatkailua - aloin uskoa niiden olevan oikeassa, jotka katsoivat, että Varkaus oli koko maailma. (Eräässä nuoruudenaikaisista lempikirjoistani, Ulrich Plenzdorfin romaanissa Nuoren W:n uudet kärsimykset, jota lämpimästi suosittelen kaikenikäisille nuorille - alkuteksti on hyvää ja sujuvaa arkisaksaa, mistä syystä luin sen jo 17-vuotiaana alkukielellä - päähenkilö paheksuu niitä, joiden mielestä Mittenberg - päähenkilön kotikaupunki - oli jo koko maailma. Yhteen aikaan se tuntui ihan uskottavaltakin heitolta. Enkähän minä nytkään halua muuttaa Turusta mihinkään isompaan paikkaan, minusta tämä on passelin kokoinen kaupunki.) Tosin saksalaisessa kaupungissa oli pornokauppa, josta me viattomat olimme ikään kuin viran puolesta järkyttyneitä. Silloin 80-luvulla kuului olla. Siihen aikaan lähin pornokauppa oli Kuopiossa, kuten lähin urbaani kiihko muutenkin.

Kun muistetaan, millainen nynny nörtti olin ja olen, ihmettelen vieläkin, millä lihaksilla lähdin noin kaksikymppisenä kakarana Puolaan juuri maailmanhistoriallisena kesänä 1989, osaamatta puolaa enempää kuin alkeiskurssin verran. Mutta oli se kokemus isolla K:lla. Islantiin pääsin vasta kaksi vuotta myöhemmin, vaikka olin harrastanut kieltä kauemmin kuin puolaa. Islantiin muuten pitäisi joskus mennä uudestaan.