Danny

Schizo-Jannen sivuilla vilahti linkki Ilkka "Danny" Lipsasen virallisille sivuille. Pari vuotta sitten kuulin pitkästä aikaa Dannyn "laulua". Olin järkyttynyt: mieshän laulaa nuotin vierestä ja ääni särkyen. Vaikka viihdebisnes korruptoitunutta onkin, luulisi nyt sentään, että vuosikausia pinnalla olleella artistilla olisi edes hiukan alaansa liittyvää teknistä osaamista, mutta ikävä tosiasia on, että minäkin osaisin luultavasti pysyä melodiassa paremmin. Ihmettelen ylipäätään, miten Dannyä eivät laajemmat kansalaispiirit ilmeisestikään vihaa eivätkä halveksi. Sen lisäksi, että hän tahkoaa rahaa ilman lahjakkuutta, pelkästään ympärilleen rakennetun tähtikultin voimin, hän tunnetusti myös otti sänkysuojatikseen nuoren kimman, jonka opetti polttamaan tupakkia, jonka pään sotki viinalla ja tähteyshaaveilla ja joka kuoli varhain aloitetun epäterveellisen glamour-elämän seurauksena sydänvaivaan nelikymppisenä. Minkähän takia tällainen ei suututa eikä inhota ketään?

Merkillepantavaa on sekin, että Armi Aavikosta ei ole tullut traagista symbolihahmoa, ei edes varoittavaa esimerkkiä tähteydestä haaveileville nuorille tytöille: hänet on tyystin unohdettu. Danny sitä vastoin porskuttaa eteenpäin entiseen tapaan. Ylemmän tason mies on lain yläpuolella. Ylemmän tason miehellä on oikeus heittää hyväksikäyttämänsä nuori tyttö katuojaan kuolemaan. Silti se, jota pelätään, kartetaan ja vihataan, on edelleenkin se yksinäinen, kiltti ja rakkaudesta haaveileva alemman tason nörtti.