Aino-täti ja Akakaani, osa 2

Viikko pari sitten kirjoitin isoäidin vanhapiikasisaresta Aino-tädistä, jonka maailman täyttivät oman elämän sijasta Akakaanin, Kili Hilarion ja Jylprynnerin kaltaisten julkkisten edesottamukset. Nyt muistin pari odottamatonta piirrettä Aino-tädissä: toisin kuin yksikään kansakoulunopettajasisaristaan, hän osasi vieraita kieliä - ruotsia ja saksaa. Isoäidin kielilläpuhumisennätys oli, että hän oli Tanskassa sanonut kahvilassa: One coffee utan bröd. Siis: yksi kuppi kahvia ilman kahvileipää. Tilaus oli muuten otettu vastaan, ymmärretty ja toimitettu. No jaa, kyllähän isoäiti katseli 70-luvulla telkkarista scifihenkistä englannin opetussarjaa Slim John, jossa sankari Slim John koetti pelastaa maailman robottien hyökkäykseltä. Opin siitä sarjasta itse ilmaukset Stop!, Come here, Sit down ja Look!. Ensimmäisessä kuvassa mies heristää toiselle sormea: seis! Toisessa kuvassa mies pyytää elein toista luokseen: tulkaa tänne! Kolmannessa kuvassa mies pyytää toista istumaan, neljännessä kuvassa istuvia miehiä lähestyy uhkaavan näköinen robotti, ja toinen sanoo toiselle: Look! Kuten fraaseista käy ilmi, Slim John ei tosiaankaan tainnut opettaa kovin mutkikasta englantia. Muistan, että kyseisiä neljää fraasia havainnollistaneissa kuvissa robotti oli selvästi robotin näköinen, mutta sarjan näytellyissä osissa "robotteja" esittivät ihmiset, ne olivat siis ihmiskunnan sekaan salaa soluttautuneita body snatchereita, tai sen kaikkein vanhimman Trek-sarjan klingoneita, tai Tohtori Kukan autoneja. (70-80-lukujen vaihteessa ilmestyi suomeksi pari brittiläisen Doctor Who-sarjan tarinoihin perustuvaa Tohtori Kuka-scifikirjaa, jotka olivat televisiosarjan tie in -materiaaliksi kohtuullisen laadukasta tavaraa; itse sarjaa emme tainneet saada koskaan nähdäksemme. Toisessa kyseisistä kirjoista esiintyivät autonit, eloon heräävät ja kuolemansäteellä aseistautuneet mallinuket, joiden lankoja tietysti vetelivät ulkoavaruuden hirviöt - nyt kun tunnen brittiscifin historiaa tarkemmin, tunnistan heti Quatermass-vaikutteet.) Siitä asti olen kokenut tämän vaihdokasidean kovin pelottavana, tai ainakin vaikuttavana. Eräs muunnelma samasta teemasta oli toki Paul Newmanin muuttuminen Exodus-filmissä brittiupseerista sabraksi ja Israelin itsenäistymistä ajavaksi sissiksi: kirjassa sitä muistaakseni pohjustettiin paljon enemmän, mutta elokuvassa Newmanin muodonmuutos on paljon yllättävämpi ja siinä on vahvaa symboliikkaa, kun toinen, näkymätön todellisuus murtautuu esiin: brittiupseerista kuoriutuu juutalainen partisaani, kuten Palestiinan mandaattialueesta kuoriutuu esiin Israel. (Sattuipa muuten näyttelijällekin kaksin verroin symbolinen nimi: Paavali Uusimies. Paavali, kuten tiedämme, oli alkujaan Saulus ja sillä nimellä kristittyjen pahin vainooja ja teloittaja, kunnes kääntyi kristityksi Paavaliksi.)

Mutta palataan Aino-tätiin. Vaikka hän siis osasi enemmän vieraita kieliä kuin kukaan muu perheestä, hän puhui suomea miltei mielenosoituksellisen kansanomaisesti, kaikki vierasperäiset nimet suomen fonotaksiin sovittaen ("Jylprynneri", "Kili", "Akakaani"), ja kuulosti siltä kuin hänen vuosisadanvaihteen jaalalaismurteensa ei olisi koskaan joutunut tekemisiin minkäänlaisen kirjakielisen normituksen kanssa.