Vesi hanhen selästä

Mitvit julistaa taas mahtavasti, ettei kykene ymmärtämään Ilman naista -sarjakuvan sanomaa eikä tunnelmaa. Ei, eihän keisari ymmärrä köyhän riisipeltoraatajan kohtaloa eikä obersturmführer tunne sanottavaa solidaarisuutta niitä kohtaan, joita kaasuun nakkailee luger kourassa. Kaikki yritykset saada Mitvitiä ymmärtämään AT-miehen arkea valuvat vetenä hanhen selästä. Toivoisi hänen edes myöntävän, mikä on hänen paikkansa tässä asetelmassa: hän on se säälimätön etuoikeutettu, joka panee sorrettujen kurjuuden heidän omaksi syykseen. Hän saisi myös pitää omana tietonaan tuon ala-arvoisen vihjailun Otaniemeen päin. Minä ikään kuin Adam Czerniakówina täältä geton Judenratista puheenjohtajan ominaisuudessa takaan ja alleviivaan herra gruppenführerille, että me kaikki keltatähtiset emme todellakaan ole teekkareita, ja vaikka olisimmekin, ei se silti olisi mikään peruste heittää meitä kaasukammioon.

Anteeksi, en minä haluakaan olla Adam Czerniaków. Nimi on Anielewicz, Mordechaj Anielewicz. Kontratak!

Mitvitin käytöksestä itse asiassa tulee mieleen juuri eräiden naisten taholta kokemani kohtelu, sekä blogimaailmassa että ar láthair amuigh (siis IRL, senkin kyberykset). Kun kerran on päänuppiin saatu jokin käsitys, niin sitä sitten lasiset silmät killittäen kuin nallekarhulla toistellaan kuin jumalan sanaa eikä olla moksiskaan vasta-argumenteista. Kun nainen on päättänyt, että Panu on nynny ja epäsosiaalinen ATK-tukihenkilö, niin sitten Panu on nynny ja epäsosiaalinen ATK-tukihenkilö, vaikka Panu näyttäisi naiselle oikeaksi todistetun kopion maisterinpapereistaan (joissa ei ATK:sta toki ole sanaakaan) ja kymmenen kuvaa bileistä, joissa on viimeisten kahden kuukauden aikana ollut. Luultavasti tämä naisten tapa inttää ad nauseam järjettömiä ja todistettavasti vääriä käsityksiään miehen persoonasta on tietoinen strategia, jonka tarkoituksena on usuttaa mies käyttäytymään kyllin uhkaavasti, jotta sen perään voitaisiin sitten lähettää poliisi ja oikeuslaitos. Yksi turhauttavimpia ja raivostuttavimpia tilanteita maailmassa on se, että selviä ja todistettavia tosiasioita - siis virallisesti leimatulla paperilla todistettavia tosiasioita - kieltäydytään uskomasta. Tietyssä vaiheessa siinä keittää rauhalliseltakin mieheltä pahasti yli. Ja kokemukseni mukaan tämä tällainen käytös on niin tavallista naisilla, että sitä voidaan pitää eläinlajin lajityypillisenä piirteenä. Nyt se näkyy sitten tarttuneen miehiinkin, jos Mitvitiä nyt voi mieheksi sanoa ollenkaan.

Joo, ja kyllä minä huomasin, että Mitvit koetti jälkeen päin vetää takaisin sitä muka vitsikästä heittoaan teekkareista. Se on kuule sillä tavalla, että kun paska on jo housuissa, puukko suolten ja maksan välissä tai aivot nuljahtaneet pirstotusta pääkopasta mäkeen, niin takaisin vetäminen on ehkä hieman liian myöhäistä. Syytä itseäsi, jos lyödään kahta vertaa kovemmin takaisin, pitemmällä puukolla ja myrkyssä uitetulla terällä. Saatana vieköön.

Niin, ja minäkin olen vittumaisemmalta sukupuolelta oppinut pari asiaa: 1) sääli on sairautta ja 2) anteeksianto hulluutta.