Osallistuvat vasemmistonuoret ja muut kusipäät

Fabula -nimistä blogia pitävä ilmeisesti osallistuva vasemmistonuorukainen kirjoittaa meikäläisen blogista seuraavanlaisia (no, ainakin hänellä on linkki tänne Plökiin sanan "katkeruudeksi" kohdalla): Aivan oma lukunsa lumenluonti- ja lemmikkiblogien seassa ovat ne muutamat sankarit, jotka ovat vieneet misogynisminsä kaikkien järjen rajojen tuolle puolen, joko ihmeelliseksi pseudotieteeksi tai ihan vaan rehelliseksi, mutta pelottavan patologiseksi katkeruudeksi. Morbidi uteliaisuus pakottaa ihmettelemään, miltä maailma sieltä näyttää, mutta en kyllä kaipaa edes postikorttia, saatikka sitten matkapäiväkirjaa.

Ensinnäkin se ei ole suomeksi "misogynismi", vaan misogynia. Kva dei seier på engelsk, må verta deira sak.. Jos et ole varma vierasperäisen sanan oikeasta suomenkielisestä muodosta, voit kirjoittaa reilusti "naisviha" sen sijaan, että keekoilisit hienoilla gresismeillä, joita et osaa kirjoittaa oikein.

Toiseksi: Nuorena minäkin olin (omasta mielestäni) osallistuva vasemmistolainen, mutta ennen kaikkea siksi, että siihen aikaan se oli täysin epämuodikasta. Kun se ei ollut massailmiö, saatoin itse päättää, kovin herkällä korvalla auktoriteettaja kuuntelematta, mitä minun vasemmistolaisuuteeni kuului. Ennen kaikkea siihen kuului, että arvostin hyvää ja rehellisen tuntuista historiallista ja maailmanpoliittista tietoa riippumatta siitä, mikä poliittinen leima siihen oli isketty. Jos olisin vielä nuori, niin nykyisin en enää voisi enkä viitsisi olla "vasemmistolainen", koska nurkat ovat taas täynnä teitä pieniä punikkifanaatikkoja, jotka olette olevinanne helvetin radikaaleja ja reiluja ja hyviä ihmisiä ja vastustatte kovasti kaikenlaista sortoa, mutta vain jos se on teidän omien muotiteorioittenne, aivopesukoneittenne ja auktoriteettienne puitteissa oikeaa sortoa. Jos se ei ole, niin se on voi-voi: leimaatte sen patologiseksi katkeruudeksi, joka ansaitsee osakseen korkeintaan morbidia uteliaisuutta. Ette uskalla ottaa itseänne niskasta kiinni ja rohkeasti kyseenalaistaa omia oikeita oppejanne, mennä juuri sinne, mistä ette matkapäiväkirjaa kaipaa. Pistää epäilemään, ettei teistä tosipaikan tullen olisi myöskään kehitysmaahan vapaaehtoistyötä tekemään, kun siellä on niin likaista ja tautista ja kun arki on siellä muutenkin niin raskasta, että se oikeasti panee vakaumuksenne koetukselle. Minäkään en aikoinani selvinnyt punalipun kosketuksesta aivan ilman dogmaattisuustartuntaa, mutta minä menin teikäläisten ikäisenä Puolaan juuri siksi, että halusin panna omat vakaumukseni koetukselle. Päivääkään en ole katunut.

Eli eipä ole nuorten "vasemmistolaisten" nilkkien kaksinaismoraali ja älyllinen epärehellisyys juurikaan vähentynyt sitten 70-luvun. Joko muuten olette Stalinin ehtineet rehabilitoimaan?

PS. On taas kerran merkillepantavaa, että herra profeministi ei näe päiväkirjassani muuta sisältöä kuin sen patologisen katkeruuden ja naisvihan, joka - huomatkaa - ei todellakaan ole sen ainoa eikä edes yksinomainen teema. Onko niin, että pääkopassa ei ole riittävästi spagettia niiden muiden juttujen ymmärtämiseen, vai niin, että piireissänne ei ole poliittisesti viisasta myöntää naistenvihaajan voivan olla oppinut mies ja intellektuelli, jonka jutut voivat sen naisvihan ulkopuolella olla suhteellisen luettaviakin?