Hermann Kant ja Puola

Hermann Kant ei liene sukua Immanuel Kantille, eikä edes järin arvostettu: DDR:ssä hän oli "virallinen" kirjailija, ei mikään tylsimmän sortin ideologinen huutotorvi, muttei ehdottomasti myöskään mikään sen sortin kirjailija, joka säilyttäisi arvostuksensa systeemin kaaduttua. Vietin aamupäivän niin kummallisessa puuhassa kuin etsimällä Kantin romaania Der Aufenthalt kirjakasojeni alta. Valitettavasti sitä ei löydy, joten lienee mahdollista - päinvastaisista mielikuvistani huolimatta - että pelle Hermannin kirja on kadonnut muuttoni yhteydessä.

Kysynette tässä kohtaa, mihin minä ylipäätään tarvitsen moisen niljakkeen kirjaa, ja miksi olen alun perinkään mennyt sellaisen ostamaan. No jaa, Der Aufenthalt on hänen ainoa vakavasti otettava romaaninsa ja ainoa, jonka ollenkaan jaksaa lukea. Se kertoo nuoresta saksalaispojasta, joka aivan sodan lopussa lähetetään rintamalle ja joka sitten joutuu puolalaisten sotavangiksi. Aluksi häntä epäillään keskitysleirillä sotarikoksia tehneeksi suurroistoksi, ja hänelle tulee puolalaisten leireillä välistä sananmukaisestikin äitiä ikävä, ennen kuin sekaannus selviää. Kirjassa on hieman liian naljaileva sävy, joka oli ominaista Kantille yleisemminkin. Hän oli mestari siinä taidossa, jota Neuvostoliitossa kutsuttiin jälleenvakuuttamiseksi, eli pystyi vaikuttamaan kiistanalaisemmalta ja poliittisesti rohkeammalta kuin olikaan, ja samanaikaisesti kuitenkin osasi huolehtia siitä, että takaportti oli auki, jos sensuurin ja hallitusherrojen kanssa tuli vaikeuksia. Tällainen taktiikka ei edellytä suoranaista lahjattomuutta, kuten joku viisas (en nyt muista hänen nimeään) sanoi Parnassossa joskus vuosikymmen sitten, kun Kant ei ollut vielä mennyt niin deekikselle kuin nykyään: tätä nykyä hän kirjoittaa surkeita ja epätoivoisia kirjoja, joiden funktio on lähinnä purkaa hänen raivoaan Stasin arkistoja valvovia viranomaisia kohtaan.

Minun tutkimukseni kannalta Der Aufenthalt kiinnostaa sikäli, että siinäkin sotketaan puolan kieltä saksaan, ja ainakin pari sanaa voisi sanoa niistä funktioista, joita puolankielisillä repliikeillä on kyseisessä teoksessa. Ylipäätään olen sitä mieltä, että Kant vaikuttaa vaihteen vuoksi vilpittömältä pohtiessaan kollektiivista syyllisyyttään Puolan tuhoon Wehrmachtin sotilaana. Vankileirielämää kuvataan toisinaan turhankin humoristisesti, mitä lukemani Kantin tuotantoa koskeneen yhteenvedon kirjoittanut arvostelija piti hieman sopimattomana: hänen mielestään pelle Hermannin pakinoinnin ja lörpöttelyn lahja saa häiritsevässä määrin vallan kirjailijasta vakavaksi tarkoitetussa yhteydessä. Omasta mielestäni kuitenkin sillä on vissi roolinsa: todennäköisesti leirielämän yksitoikkoisesta kurjuudesta erottuvat muistikuvissa jälkeenpäin juuri omalaatuiset tyypit ja heidän kummallinen ja hullunkurinen käytöksensä. Itse asiassa muistelen, että Der Aufenthaltin sotavankileirin uskottavuutta lisäsivät hieman kieli poskessa ja karrikoiden laaditut henkilökuvat. Muistaakseni siellä oli mm. yksi kaveri, joka ehdotti ruuanjakelun rationalisoimista niin, että koko ruokajono laulaa rytmikkäästi laulua, yhdellä laulun sanalla suoritetaan aina yksi ruokintatoimi, esim. leivän otto, juoman otto ja appeen tarjoilu. "Meinen Einwand, es gebe Lieder, in denen sehr lange Wörter vorkamen, zum Beispiel Widewidewidewittjuchheirassa, nahm er als gelehrter Fachmann ohne Zorn entgegen. Das Problem sei lösbar, sagte er; und danach dichtete er sehr einsilbige Lieder." Kuten näkyy, se kuuluu niihin kirjoihin, joita osaan siteerata ulkomuistista. En ole jaksanut lukea ainoatakaan muuta pelle-Hermannin kirjoista, mutta tämä kolahti luultavasti sen takia, että tuolloin, pikkuisen yli kaksikymppisenä, olin myös innostunut Puolasta ja puolasta, jolloin kaikki asiaan liittyvä kiinnosti.

Der Aufenthaltissa Kant tietenkin suorittaa rituaalin vaatimat kumarrukset kommunistisen oikeaoppisuuden suuntaan: "luokkasota" kommunistisen kansankaartin ja poliittisesti laajapohjaisen (lue: "porvarillisen") kotiarmeijan välillä on yhä käynnissä, mistä kirjassakin mainitaan. Todellisuudessa tietysti Kotiarmeija, Armia Krajowa, oli aika pitkälti ei-kommunistisen sosialistipuolueen hallussa, jonka rakenteet ulottuivat erittäin syvälle AK:n organisaatioon. Jos Stalin ei olisi sotkenut asioita, Puolaan olisi epäilemättä kehittynyt erittäin vahva "asevelisosiaalidemokratia", ja hyvinvointivaltiokin olisi varmasti rakennettu.